Heippa kaikille! Tässä nyt jää tämä alkupuhe kokonaan pois kun niin kyrsii kirjoittaa tätä osaa uudestaan -.- Lopussa sitten ;)
---------------------------------------
Oli melkein tavallinen aamupäivä, ja Sunshinen perheessä päivän puuhat olivat täydessä työssä. Tänään olisi (toistaiseksi) perheen kuopuksen syntymäpäiväjuhlat, ja Suvi valmisteli innoissaan lounasta.
Pieni vilkaisu Maxiin, ja tunnelmallinen hetki saattoi alkaa.
Tässä kaksikossa on muuten yllättävän paljon samaa näköä!
Mitäs tykkäätte ? Eikös ole aika söpö lähtökohtiin verrattuna?
Vastoin kaikkien luuloja Liisasta kasvoi kaunis ja suloinen lapsi, joka auttoi kotitöissä minkä ehti, hoiti koulutehtävänsä tunnollisesti, osallistui koulun ja harrastusten toimintaan aktiivisesti ja omasi vielä suhteellisen paljon kavereitakin.
Vaikka Lauri oli sisartaan ujompi, hieman ehkä nörttimäinenkin, eikä osallistunut aktiivisesti kaikkiin asioihin, häntä rakastettiin silti aivan yhtä paljon.
Perinteiden mukaan vanhin lapsi valittaisiin perijäksi, ja taakka painoi Laurin harteita melko kohtuuttomasti. Poika oli kuitenkin vielä aivan pikkuinen! Hän kyllä tiesi, että vanhemmat odottivat jatkuvasti hetkeä, jolloin hän kertoisi seurustelevansa Auroran kanssa, mutta jos hän itse saisi valita, se hetki ei kyllä koittaisi aivan heti!
Aika kului, melko nopeastikin. Suvi ja Max olivat koettaneet olla painostamatta poikaansa liikaa, mutta salaa mielessään ajattelivat jatkuvasti samaa mitä Laurikin: jostain se puoliso olisi kaivettava, miksei siis vuosien ystävyydestä, kauniista naapurintytöstä?
Lauri oli kuitenkin siirtymässä teini-ikään, ja lausui ainoan toiveensa hiljaa, kuiskaten sen ikkunasta puhaltavalle tuulelle.
Pihan varjoissa nainen juoksi, minkä vain jaloistaan ikinä ehti. Vetäessään henkeä ja katsoessaan taakseen hän huomasi uhkan olevan poissa - mutta vain pienen hetken, sillä mies palasi varjoista ja hyökkäsi taas häntä kohti. Nainen jatkoi juoksuaan, kauhuissaan, ja toivoi, että joku huomaisi hänen ahdinkonsa. Tietämättään, että hänen sisarensa olisi hänet voinut pelastaa
Komia poika, eikö vain? Ihastelkaas nyt tätä perijää hetken ajan ;)
Yömyöhään Suvi asteli hiljaa tassutellen keittiöön. Juuri, kun hän oli ottamassa lasillista vettä, hän tunsi tutun vihlaisun vatsassaan, ja samalla puistattava supistus kiiti hänen lävitseen, ottaen sen mitä halusi.
Lopputuloksena hurmaavan kaunis tyttönen :) LAURA Sunshine on neidin nimi ;)
Kello oli puoli kolme, kun Lauri nappasi tytön kädestä kiinni ja veti hänet hellään suudelmaan. Hänen onnekseen tunteet olivat olleet molemminpuolisia, ja nyt he voisivat toteuttaa suunnitelmansa aivan uudella tasolla!
Viimeinenkin epäily katosi pienten väristysten kiitäessä pitkin hänen kehoaan.
Heti Auroran lähdettyä Lauri ryntäsi autotalliin, jossa hänen äitinsä oli jo täydessä työn touhussa.
Suvi innostui kovasti yliopistolle muuttamisesta, vaikka se tarkoittikin toista kaupunkia ja uutta elämää.
Kyllähän Suvi poikansa tunsi, ja tiesi kyllä, että loppujen lopuksi tässä oli kyse siitä tytöstä, josta poika oli käskenyt heidän olla puhumatta.
Sim City, pilvinen maanantaipäivä. Aurora ja Lauri olivat asettuneet vuokraamaansa asuntoon jo hyvissä ajoin ja valmistautuivat nyt elämään kahdestaan.
Talo oli sisustettu lähes kokonaan opintojen vaatimalla tavalla. Laurin musiikki- ja kirjallisuushistorian opintoihin oli vuokrattu koululta piano, ja Auroran teatteritaiteen ja käsityön opiskeluun dreija ja muuta mukavaa taiteellista tavaraa.
Makuuhuone oli hyvin simppeli, kuten koko asunto oikeastaan, mutta se ei tätä paria haitannut.
Aivan, he seurustelivat. Olohuoneen sisustus oli myös hyvin simppeliä, ja vaikka asunto oli opiskelija-asunto, se näytti aivan tavalliselta, kahden aikuisen vuokraamalta kodilta.
Keittiön ilmoitustaululla roikkuivat asunnon avaimet ja sen alapuolella säilytti Aurora maalauskankaitaan.
Vanhanajan maalaistyylin keittiö oli varsinkin Auroran mieleen.
Talossa oli myös yksi ylimääräinen makuuhuone, johon he päästivät aina välillä vuokralaisiksi satunnaisia opiskelijoita ja maailmanmatkaajia.
Awws kun niin tykkään tästä vessasta...
Nyt sitten. Tämän talon tekemiseen ja sisustamiseen käytin itse pelaamisinspiraation puuttuessa nelisen tuntia, joten jos mitenkään viitsisitte kommentoida...? :)
Me olimme käsite kampuksella. Kaikki puhuivat Laurorasta, meidän suhteestamme, ja siitä, kuinka he halusivat itselleen samanlaisen.
Ja tätähän se oli. Meidän, rakastuneen parin elämää! Teimme kaiken yhdessä. Päivisin minä harjoittelin pianonsoittoa..
Ja Aurora keskittyi lukemiseen.
Suloinen, kaunis Aurorani! Koko koulun suosituimpia ihmisiä, kaikille mukava ja kiltti, ja aivan täydellinen tyttöystäväni, joka jostain syystä oli valinnut minut!
Hän oli niin suloinen, että sydämeni hakkasi joka kerta vähän nopeampaa, kun hän vain katsoikin minua. Ja olimme seurustelleet kuitenkin jo jonkin aikaa!
Iltaisin, kun auringonlasku sävytti valollaan huonetta, kun emme vielä olleet sytyttäneet valoja, Aurora soitti flyygelillä kauniita, romanttisia kappaleita, ja jos meillä oli vieraita, hän soitti tanssittavaa musiikkia.
Aamuisin, muroaamiaisen ääressäkin, meillä oli omat hellät hetkemme.
Opiskelun lomassa tapasimme tietysti myös ystäviämme. Yleensä otimme rennosti lähteellämme, mutta joskus kävimme tanssimassa tai syömässä jossain. Bileet skippasimme lähes poikkeuksetta, tällä tavalla ajan viettäminen oli niin paljon mukavampaa!
(tämä on niin kaunis ja herkkä kuva, awws <3)
Eräänä iltana sitten kaappasin suloisen tyttöystäväni halaukseen. Äkkiä havahduin siihen, miten toinen katseli minua melko kiinteästi, ja ujosti vilkaisin takaisin.
Koska olimme lapsuusystäviä, tiesin, että olimme molemmat kokeneet täsmälleen saman verran - eli ei mitään.
Olisi aika korjata se asia.
Vitsi miten kauniit kasvot ! Ja mulla EI siis ole korvaavat kasvot käytössä koska en saanut niitä toimimaan -.-
Eräänä iltana puhuimme pitkään ja hartaasti Auroran kanssa.
Asian aihe oli se, että olimme kummatkin saaneet opiskelustamme puhtaat paperit, päässeet läpi täysillä arvosanoilla. Tällä hetkellä keskustelimme siitä, mitä tehdä tämän jälkeen - juhlat vai ei ? Muuttaisimmeko yhteen?
Mietimme asiaa vielä kumpikin tahoillamme. Minun kantani asiaan oli kyllä jo selvä, mutta en tiennyt Aurorasta.
Aurora kuitenkin onnekseni ilmoitti olevansa enemmän kuin halukas muuttamaan kotiini ja liittymään Sunshinen sukuun.
Näinpä soitimme yliopistolle, että emme aio osallistua ylioppilasjuhliin. Todistukset oli jo saatu ajat sitten, mutta muuttaisimme pois ennen itse juhlia.
Järjestimme siis omamme. Kutsuimme perheeni paikalle, valmistimme ruokaa ja siivoilimme paikkoja.
Aurora soitti meille musiikkia, ja kauniisti soittikin..
Äitini saapui paikalle hymy huulillaan. Vaikka Aurora jännitti, ei äiti sitä tuntunut ajattelevan lainkaan, vaan kaappasi tämän heti halaukseen.
"Tervetuloa sukuun" Suvi kuiskasi hiljaa ja rutisti Auroraa. Hän oli aina pitänyt tytöstä, ja luotti tähän kyllä - olihan hän tuntenut Auroran lapsesta asti.
Tunnelma oli katossa. Sisällä tanssittiin ja syötiin, lapsia laitettiin nukkumaan Laurin ja Auroran makuuhuoneeseen ja juhlintaa jatkettiin. Sitten siirryttiin lähteelle rentoutumaan.
Äkkiä lumessa narskuivat askeleet. Kaikki kääntyivät katsomaan tulijaa, ja tämän kädessä roikkuvaa esinettä kauhun silmin.
Äkkiä kuului laukaus, isä heittäytyi maahan... Ja pian äidin tuskanhuuto kaikui ympäri pihaa.
"Pian, soittakaa ambulanssi! Hän voi vielä selvitä!"
Juoksin sisälle, katsoin kauhistunutta Auroraa ja sanoin hiljaa: "Unohdin kertoa sinulle yhden asian.."
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässäpä tämä : ) Taas dramatiikkaa ja hahmoväkivaltaa, aijai! No, ehkä te kestätte :))
Tosiaan, kommenttia, kommenttia jooko, ja ANTEEKSI kun tässä kesti näin tuhottoman kauan! Seuraava osa on lähes kokonaan kuvattuna että ei huolta, kyllä se sieltä tulee :)
/Maya
Kommentit