Hei kaikki! Kuten arvelinkin, töitä tuo koulu teettää ja koneellaoloaika on varsin vähäistä :D Lisäksi seuraava kokonaan vapaa viikonloppu(=aika jolloin pääsen pelaamaan KUNNOLLA :D) taitaa olla jossain loka-marraskuun vaihteessa :D Mutta täällä ollaan ja osia tehdään minkä ehditään, vaihteluahan tämä koulun tilalle on :)
-----------------------------------------------------------------
Alkukevennys:
Ja tarinaan :
Tässä kasvokuvaa juuri kasvaneesta Liisasta. (Valitettavasti) tyttö peri Maxin isältä lähes kaikki piirteensä... :D
Max oli hieman huolissaan. Heidän tyttärensä muistutti erehdyttävästi hänen isäänsä. Miten Suvi tulisi kestämään sen, että hänen oma tyttärensä näytti hänen äitinsä tappajalta?
Samaan aikaan Lontoossa, aivan kaupungin laitamilla, vanhassa asuntovaunussa asuva perhe oli iltapuuhissaan.
Metallisen, kuluneen ja rispaantuneen keittiön, puuseinien ja lattian alle oli jäänyt runsaasti hometta - sen saattoi haistaa kesäisin, kun ulkona oli lämmintä.
Vanha, kulunut sohva loi kontrastia nukkamatolle, joka haisi jo kammottavalle. Oikeastaan koko talo haisi kissanpissalle.
Makuuhuoneessa oli yksi erittäin ohut patja. Tässä perhe, tai oikeastaan pariskunta vietti yönsä.
Tunnistatko nämä ihmiset? Santerin, Saran?
Heidän elämänsä oli muutamassa vuodessa muuttunut järkyttävästi.
Kauniista kodista ja rakastavasta perheestä tänne, kissanpissalta haisevaan homeiseen asuntovaunuun Lontoon laitamille.
Koko tilanteessa kamalinta oli se, että kun kaksi nuorta aikuista laitetaan yhteen niinkin traagisen tapahtuman kuin auto-onnettomuuden jälkeen, elämä menee jokseenkin sekaisin. Sannasta kaksikko ei ollut kuullut mitään moneen vuoteen, minne lieköön sisko päätynyt.
Kumpikaan heistä ei voinut lakata ajattelemasta erästä kysymystä, joka oli heidän päässään pyörinyt siitä asti, kun onnettomuus oli sattunut. Vastaantuleva auto, kuski humalassa, kaksi lasta kyydissään.. Ja Saran vanhempien auto, joka oli törmännyt humalaisen kuskin autoon tämän lähtiessä ohittamaan. Kaksi lasta kuolivat.. Samoin Saran vanhemmat.
Oliko onnettomuus järjestetty?
Oli tilanne mikä tahansa, tämän kaksikon romantiikka ei koskaan kuollut.
Kosinta tapahtui niin romanttisesti kuin se tässä tilanteessa voi tapahtua - makuuhuoneessa, petaamattoman sängyn vieressä ja keskellä syvällistä keskustelua.
Elämä ei ollut herkkua, ei juhlaa, ei piknikkiä, ei millään vähäisimmälläkään tavalla helppoa, koska Santeri oli työtön, samoin Sara. Sillä rahasummalla, mikä oli talon myynnistä saatu, oli sitkuteltu jo pitkän aikaa - ei sekään suuri summa ollut, koska puolet siitä meni Sannalle.
Muutaman kuukauden kuluttua koitti asia, joka oli sekä ilon aihe, että samalla aika paskamainen juttu. Sara oli raskaana - ja he olivat juuri saamassa häätöä talosta, joka oli ollut heille "koti" jo muutaman vuoden ajan.
Santeri yritti kaikkensa, voidakseen sopia, vetosi Saran raskauteen - mutta vuokraisännän sydän oli kylmää kiveä.
Heidän olisi pakko lähteä.
Santerilla oli kuitenkin jo mielessään paikka, jonne he olisivat aina tervetulleita.
"Rakas, oletko varma että tämä on hyvä idea?" Sara kuiskasi Santerin koputtaessa oveen.
"Santeri?"
"Mitä sinä täällä?"
Santeri selitti tilanteen, ja hänen helpotuksekseen Suvi antoi heille luvan olla talossa niin kauan kuin vain tarvitsisi.
Hän myös onnitteli Saraa kihlauksesta.
Saraa hävetti. Häntä oksetti, taas. Ja hän oli jo kuudennella kuulla!
"Oksettaako? Tule, näytän sinulle paikan missä voit levätä. Ole huoleti, se on aivan normaalia" Suvi sanoi ja ohjasi helpottuneen Saran makuuhuoneeseensa.
Suvi valmisti kaikille ruokaa ja tarjoili sen sitten pöytään. Sara oli jo syömässä, hän oli pahimpaan nälkäänsä kaivanut kaapista valmisaterian.
Ruokapöydässä keskustelu oli vilkasta. Juttua riitti, samoin kuin kyseltävääkin.
"Emme tiedä, mitä Sannalle kuuluu. Soitimme adoptiopalveluun, mutta sieltä sanottiin vain että uusi sijaisperhe ei halua, että kukaan pitää yhteyttä heidän tyttäreensä, sillä hänestä kasvatetaan Fyfferbergin suvun uusi jäsen"
"Tarkoitatko Fyfferbergin herttuaa ja herttuatarta?"
Santeri nyökkäsi ja Suvi pyöritteli päätään. Voi Sanna parkaa, joutua nyt perheeseen jossa kuri oli asia, josta ei koskaan kiistelty.
Lauri oli hämmentynyt. Heidän kotonaan oli uusia ihmisiä, joista kukaan ei ollut esittäytynyt hänelle, eikä äiti ja isäkään olleet viitsineet kertoa vieraiden alkuperää.
Vieraiden takia Lauri joutui syömään yläkerrassa. Pienen pojan poskelle vierähti pienen pieni kyynel, kun hän tajusi jääneensä kotonaankin ulkopuoliseksi.
Poikansa harmista tietämättöminä Suvi ja Santeri kuitenkin keskustelivat alakerrassa tilanteesta.
"Toivottavasti he löytävät asuntonsa pian, olisi kiva saada vielä yksi lapsi Liisan ja Laurin lisäksi..." Suvi kuiskasi vihjaillen ja vilkaisi Maxia.
Aamulla Lauri leikki omassa huoneessaan, yrittäen olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton. Hänellä oli todella orpo olo - kukaan ei edes tullut sanomaan hänelle hyvää yötä illalla.
Kului muutama viikko, ja kymmenien asuntoesittelyjen jälkeen Sara toivoi viimein löytäneensä sopivan.
Tälle asunnolle oli vain muutama sata metriä Sunshinen talolta.
Neljä pikkuruista omakotitaloa yhteen ahdettuina. Kaksikko kuitenkin halusi jo kovasti oman kodin, ja pieni omakotitalo sopisi kolmelle hengelle loistavasti.
Samalla kun Santeri tutustui vuokrasopimukseen ja asunnon paperiasioihin, lähti Sara tutkimaan taloa.
Astuessaan eteiseen Sara huokaisi hiljaa. Jo nyt talo vaikutti enemmän kodilta kuin mikään muu niistä aikaisemmista asunnoista, joita he olivat käyneet katsomassa.
Kävellessään alakerran pikkuruiseen huoneeseen, hän tiesi, että tästä tulisi koti heidän lapselleen.
Myös keittiö oli siisti.
Yläkerran aulaan voisi asettaa seinätelevision, ja sen alle nojatuolin.
Valoisaa, kaunista makuuhuonetta katsellessaan Sara tiesi, että kunhan Santeri saisi paperihommat hoidetuksi, heillä olisi asunto.
"Meillä on asunto!" "Meillä on koti" molemmat hihkaisivat yhteen ääneen ja halasivat toisiaan.
Muutaman viikon kuluttua tästä kaikesta olivat Santeri ja Sara noutaneet tavaransa ja muuttaneet omaan asuntoonsa. Suvi oli iloinen heidän puolestaan, mutta samalla harmissaan siitä, miten heidän oma yrityksensä; saada vielä kolmas lapsi, eivät tuottaneet tulosta.
Lauri oli keksinyt itselleen korvaavan kaverin ulkopuolelle jäädessään. Hän leikki kaikki viikonloput ja vapaa-aikansa autotallissa Miukun kanssa.
Hän myös hoiti vastuulliset tehtävät, kuten ruokkimisen ja hiekkalaatikon siivoamisen.
Miuku hyväksyi Laurin täysin reviirilleen, ja poika ei tuntenut oloaan enää hylätyksi.
Aika kului ja Liisan syntymäpäivä lähestyi. Myös Suvi oli huomannut jotain iloista - he saisivat vielä kolmannen lapsen.
Lauri viihtyi myös Liisan kanssa. Sisko jumaloi kaikkitietävää veljeään ja naureskeli innoissaan jokaiselle leikille, joita he yhdessä leikkivät.
Enää ei Laurikaan ollut ulkopuolinen. Suvi oli huomannut tilanteen ja puuttunut siihen, saaden pojan olon paranemaan merkittävästi. Koulukiusaukseen oli auttanut koulunvaihto, ei tosin Laurin, vaan kiusaajan.
Kohta teini-ikään pääsevä poika oli hyvin pikkuruinen vielä ikäisekseen, ja sai valitettavasti kuulla siitä aika usein.
Se ei kuitenkaan haitannut hyvää isoveljeä, vaan kaikesta huolimatta hän leikki pian lapsuuteen kasvavan siskonsa kanssa.
Ystävyys säilyi myös näiden kahden välillä. Ajan myötä siitä ehklä kehittyisi jotain aivan muuta, mutta toistaiseksi, pienestä ihastuksenpoikasesta huolimatta, kaksikko oli ainoastaan ystäviä.
----------------------------------------
Päätin muuten äsken, että:
A) Santerin ja Sannan elämästä kertova osa ilmestyy seuraavaksi
B) Siirryn käyttämään varsinaisten "ikälukujen (esim 14 :D)" sijaan sanoja taaperoikä,lapsuus,teini-ikä, aikuisuus ja vanhuus jne, koska oikean iän sovittaminen simsikään on varsin hankalaa : D
Muistakaa kommentoida!
/Maya
Kommentit