Voi tsiisus! :( miun kaikki hienot alkutekstit hävisi :(((( Ja toinen asia, joka lievästi sanottuna ÄRSYTTÄÄ, on se, että vaikka kuinka rajaan nuo kuvat niin, että niitä juttuja (kuten niitä hemmetin suhdeplusmiinusjuttuja) ei näy, niin ne aina pomppaavat näihin kuviin! :/ Pakko rajata kai ns. liian pienesti, jos se sitten tulisi normaalisti täällä se rajaus :(
No mutta. Äsken haikealla mielellä hyvästelin Mayerin suvun ja Minä en ole hullu! -blogin. Tosi paha mielihän siitä tuli, mutta koska en niitä enää missään tapauksessa jatka - tai edes pysty - niin turhaan ne vaan vie kuvatilaa :( Joten heippa vaan ja täysillä panostetaan tähän! :)
Asiasta kolmanteen! Olen nyt tosi innoissani tästä tarinasta/lc:stä joten osat ilmestyvät varmaan ihan mukavasti. Mutta pelkään kesää, koska silloin koneaikani vaihtelevat (simssin suhteen) ja tahti epäsäännöllistyy :( Mutta ei murehdita liian aikaisin!
KOKO päivän tänään olen lataillut kaikkea hauskaa tätä varten! Sairaalakamoista vaatteisiin ja hiuksiin ja pahvilaatikoista kyyneliin. Tämmöisenä juonispoilina ;) !
Mutta en jaarittele enempää, menkää ihmeessä lukemaan ja MUISTAKAA eräs asia! Mikäs se on? No KOMMENTOINTI :)
----------------------------------------------------------------------------------
Tällä hetkellä Tero oli vaimoaan parempi kokki. Hän osasi sentään taiteilla munakasta - Saara nipinnapin murolautasen ja silloinkin onnistuisi satuttamaan sormensa.
Myös maalauksessa Tero oli lahjakas. Saara mietti tuskastuneena, koska pääsisi itse maalaamaan, sillä mies oli valloittanut koko maalaustelineen..
Saara oli jo jonkin aikaa saanut lieviä pahoinvointikohtauksia. Jos hän ei sataprosenttisesti luottaisi Teroon, hän olisi varma, että hän on raskaana. Mutta koska ehkäisy oli ollut käytössä jo kauan, ei hän voisi olla raskaana, ei mitenkään.
Totta kai hänellä oli myös miespuolisia ystäviä - kuten hänen entinen koulukaverinsa Vesa. Hän jutteli joka päivä Vesan kanssa, eikä tämä ollut ikinä sanonut mitään minkä Saara kokisi loukkaavana. Mies oli kaikenpuolin ihana ja huomaavainen - ei vaan aivan Saaran tyyppiä. Tero oli paljon tärkeämpi!
Nälän kurniessa suolissa Saara alkoi valmistaa illallista. Eikai yhden salaatin valmistaminen voisi olla kovinkaan vaikeaa!?
Ei se ollut.
Miksi ihmeessä minulla on näin paljon finnejä? Ehkäpä kuukautiset ovat tulossa... EIKUN... Vittu.
Saara ei ollut enää lainkaan varma siitä, että hän ei olisi raskaana. Kuukautisia ei ollut kuulunut moneen päivään - vaikka niiden olisi pitänyt alkaa. Puutarhaa hoitaessaan hänen päässään pyöri vain yksi kysymys: Mikä meni pieleen?
Illalla asiaan saatin varmistus - Saara oli raskaana, tahtoi hän sitä tai ei.
Mitä ihmettä minä NYT teen? En voi uskoa tätä, pettikö ehkäisymme muka näin pahasti? Vai...
Ajatus, joka iskeytyi Saaran kasvoja vasten kuin ruoska, tuntui todella pahalta. Entä jos Tero...
Ensimmäiseksi Saara etsi ylleen vaatteet, joissa raskaus ei näkyisi - ainakaan kovin pahasti.
Kun hän oli sellaiset löytänyt, hän alkoi miettiä mielessään, miten hän asian muotoilisi. Miten muka kysyt mieheltäsi, että unohtiko hän ehkäisyn, pettikö se vai jättikö hän sen tahallaan pois. Kyllä Saara tiesi, että Tero olisi halunnut lapsia jo aikasemmin, mutta ilmeisesti lapsellisesti kuvitellut, että mies kunnioittaisi myös häntä.
Myöhemmin aamulla Saara oli tuskastunut, vihainen ja ärtynyt samaan aikaan. Tero oli myöntänyt kaiken - että kehtasikin jättää ehkäisyn kokonaan pois vain saadakseen lapsia! Ja entäs hän? Eikö miestä kiinnostanut lainkaan hänen oman morsiamensa tunteet? He olivat sentään kihloissa, hitto soikoon miehen olisi täytynyt kuunnella hänenkin toiveitaan ja ajatuksiaan!
"Saara, anna anteeksi! Tiedän, että se mitä tein, oli todella itsekästä, mutta rakastan sinua, ja rakastan myös lapsiamme - aivan, haluaisin niitä myös useampia -"
Ei ehkä paras hetki tuon sanomiseen.
"mutta välitän sinusta enemmän kuin mitään ja haluaisin mennä kanssasi naimisiin! Jos sinäkin tunnet samoin, niin... "
"Tahdon"
Kaikesta huolimatta hän rakasti tuota miestä. Kyllä hän nyt yhdestä lapsesta selviäisi!
... Ainakin jos Tero olisi hänen tukenaan. 
Tero oli myynyt muutamia maalauksiaan erääseen taidegalleriaan, ja saanut niistä vieläpä ihan kiitettävän summan rahaa! Mies puhkui itsetyytyväisyyttä ja kehuskeli maalausillaan - jotka tosin hävisivät kirkkaasti Saaran maalauksille. Tero oli opettanut Saaraa muutaman viikon ajan, ja jo nyt nainen oli lahjakkaampi kuin hän -ei sillä että Tero sen myöntäisi.
Gallerian johtaja saapui käymään Sunshinella.
" Mazeltov reb Tero! Se on meidän juutalaisten tapa toivottaa onnea. Toivottavasti perheenne onni kukoistaisi ikuisesti! "
Myös Taina oli tullut käymään. Hän tahtoi onnitella tytärtään (tai melkein-tytärtään), joka oli näin hienosti saanut elämänsä hallintaan ja kukoistamaan!
(Awww miten kaunis <3)
" Ainoa asia, joka tässä raskaudessa häiritsee, on se, että käveleminen ja yleensäkin muu liikkuminen on hankalaa! Ja olen menossa vasta toisella kolmanneksella... Voi luoja sitä loppua! Ja täällä elämä on vähän kädestä suuhun elämistä, joten välillä ennenaikaiset supistuksetkin vaivaavat.. Viimeinen asia mitä tähän kaipaisin, olisi keskenmeno... "
" Kuule Saara, olen varma että pärjäät! Turhaan huolehdit, kunhan pidät itsestäsi huolta niin kaikki sujuu hyvin!"
" Olen niin ylpeä sinusta kultaseni! Olet saanut hienosti elämäsi hallintaan, onnittelut siitä"
Sitten Taina lähti. Kotona odotti liuta uusia lapsia, joiden perään täytyi katsoa..
" Onhan kaikki hyvin Saara?"
Saara nyökkäsi sanomatta sanaakaan ja vaipui sitten syvään uneen. Päällisin puolin kaikki oli kunnossa - mutta olivatko kaksikon välit..?
Kun Saaran raskaus siirtyi viimeiselle kolmannekselle, välit Teron kanssa lämpenivät. Nyt heitä voisi kutsua jo pariksi! 
Miehensä vastusteluista huolimatta Saaralla oli tapana tehdä pieniä askareita, kuten korjata vuotava suihku tai puhdistaa työtasot ja wc.
Myös Tero oli hyvällä tuulella, sillä ulkona paistoi aurinko, kauniit perhoset lentelivät ja sää oli lämmin. Mitä muutakaan mies voisi toivoa? Laskettuun aikaankin oli enää muutama hassu viikko!
Se väsyttikin Saaraa melkoisesti..
Koska päivän päiväunet lähes poikkeuksetta venyivät iltamyöhälle asti, Saara kävi vielä hoitamassa kotipuutarhaansa. Ei siinä maha ollut tiellä, vaikka kuinka tutut ja terveyskeskuslääkärit näin varoittelivat.
Uniaika on kuitenkin uniaika, joten aivan aamuvarhaisella, kolmen neljän tienoilla Saarakin kömpi sänkyyn nukkumaan.
Kuuden tienoilla unitarve oli taas täynnä ja Saara täynnä puhtia. Kasvit kaipasivat vettä, joten hän juoksi kasvimaalle.
Lyhyessä ajassa muutamasta kasvista oli tullut jo perheenjäseniä. Teroa tämä hieman huolestutti, mutta perhesovun nimissä päätti asiasta vaieta.
Muutama hassu minuutti ennen auringonnousua Saara unelmoi tulevaisuudestaan. Lapsi syntyisi pian, ja sitten heitä olisi kolme - kärsiiköhän parisuhde siitä... Kommentteja on tullut suuntaan ja toiseen, mutta koska heidän suhteensa ei ollut kovin vakaalla pohjalla, tilanne huolestutti hieman. Heidän oli tarkoitus SEURUSTELLA, olla yhdessä, nauttia ja tutustua toisiinsa. Toisin kävi...
Muutaman tunnin pihalla touhuttuaan Saara tunsi lapsivesien menneen. Hän huusi Teroa apuun, ja tuskissaan aneli ambulanssia, mitä tahansa mikä hänet tästä pelastaisi. 
Lopulta kuitenkin perheeseen syntyi tyttövauva, Suvi Sunshine, joka suloisilla silmillään hurmasi tuoreen äidin ja isän heti paikalla.
Lastenhuone oli jo jonkin aikaa ollut valmiina. Rahavarojen vuoksi se oli hieman mielikuvitukseton, mutta kyllä se varmasti kelpaisi pienelle tytölle.
Tero valmisteli kuitenkin aamiaisen sijaan itselleen uusia taitoja. Hän pohjusti mahdollista ylennystä tutkijanpaikaltaan, sillä sairaalan johtaja oli jäämässä eläkkeelle ja etsiskeli seuraajaa. Huipulle oli vielä matkaa, mutta jokainen ylennys olisi hyödyksi.
Niinpä mies lähti töihin hyvillä mielillä.
Tässä vielä tarkempaa kuvaa Suvista :)
Saara oli alkanut pyöritellä mielessään ajatusta työpaikkansa jättämisestä. Olihan kyseessä toki hänen unelmansa ja haaveensa, mutta lapsien tulevaisuus olisi tällä hetkellä hänelle tärkeämpää. Hän joutuisi joka tapauksessa olemaan äitiyslomalla vielä pitkään, eikä hän voisi käydä töissä Teron uran vuoksi. Yhtälö oli vaativa, mutta päätös vaatisi häneltä omien unelmiensa hylkäämistä.
Suvin onnellista ilmettä katsellessa Saara tajusi erään asian. Keittiö vaati kipeästi remonttia! Kulunut jääkaappi ja puoliksi homehtunut seinä, kodinkoneiden takaa raapiutuneet ja palaneet tapetit...
Siispä hän alkoi suunnitella sitä. Remontti tulisi todellakin tarpeeseen!
Rahatilanne vain oli huono. Remonttia varten oli kolmisentuhatta simeolonia, mutta muuten perhe eli kädestä suuhun, ilman ylimääräisiä rahoja.
Onneksi Teron päiväpalkka oli hyvä.. 
" Hei kulta, miten päiväsi sujui?" Tero kysyi. Saara hymyili ja kertoi päivän tekemisiään. Kuinka hän rakastikaan tuota miestä!
Illalla SAARA valmisti heille illallista. Siitä hän selvisi vahingoittamatta itseään ja oli todella ylpeä - ainakin siihen asti, kunnes hän maistoi salaattiaan. Tero kuitenkin hymyili ja sanoi: " Ei se mitään, kyllä sinä vielä opit!"
Tästä rohkaistuneena Saara ehdotti keittiöremonttia ja laajennusta. Terokin suhtautui asiaan hyvin, ja Saara sai luvan aloittaa remontoimisen jo seuraavana aamuna.
Pari halasi toisiaan lämpimästi, ja Saara olisi voinut sulaa onnesta. Sitten hänen mieleensä iski ajatus kuin salama kirkkaalta taivaalta - saivatkohan hänen vanhempansa koskaan kokea tällaista onnea? Häntä alkoi ahdistaa, ja hän vetäytyi pois miehensä syleilystä. Tero jäi ihmettelemään tapahtunutta, ja Saara pakeni makuuhuoneeseen.
Koska Tero ei tiennyt Saaran menneisyydestä mitään, hänen oli vaikea ymmärtää tapahtunutta. Niinpä hän vain tyynesti toivotti Saaralle hyvää yötä ja käänsi tälle selkänsä.
Kyyneleet polttivat Saaran silmäluomien takana ja valuivat hiljalleen poskille. Hän oli kuvitellut kykenevänsä - oli pystynytkin siihen! Mutta yksi ajatus, ja kaikki oli romahtanut. 
Yöllä Saara heräsi siihen, kuinka joku käveli olohuoneessa. Hädissään hän soitti paikalle poliisit, jotka kävivät kiertämässä koko talon - löytämättä mitään muuta kuin naisen hartiahuivin.
Saatuaan Suvin rauhoittumaan Tero alkoi hiillostaa Saaraa.
"Sinulla on varmasti minulle jotain kerrottavaa! Miksi täällä hiippailee tuntemattomia naisia keskellä yötä? MITÄ se päivällä tapahtunut oli? Mitä sinä olet jättänyt kertomatta!?" Näiden sanojen jälkeen Saara purskahti itkuun ja nyyhkytyksensä lomasta hoki, ettei hän voisi ymmärtää, kun ei tiedä mitä kaikkea Saara on kokenut.
" OLISIKO LIIKAA VAADITTU JOS JUMALAUTA KERTOISIT JOTAIN?" Tero huusi ja käveli sitten ovet paukkuen olohuoneeseen. Hänen olisi rauhoituttava! Saara taas jäi yksin itkemään ja tärisemään makuuhuoneeseen.
Aamulla Saara nukkui, kunnes Tero oli lähtenyt töihin. Mies ei ollut tullut makuuhuoneeseen kertaakaan yön aikana, ja Saaran silmät olivat itkusta turvoksissa. Näinkö tässä kävi?
Lopulta hän tsemppasi itseään ja soitti remonttipalveluun, jotka lupasivat järjestää asian.
Rahat vain loppuivat kesken... Lattia jäi puuttumaan ja tapetointi puolitiehen. Saaralle kuitenkin annettiin lista tarvikkeista, joita hän voisi ostaa sitten pienempinä määrinä, kun rahat riittävät, ja saada remontin siten päätökseen.
Tässä puoliremontoitua taloa - älkääkä välittäkö noista himputin taivasvilautteluista :(
Vaikka kello oli jo neljä, ja Tero oli jo tunti sitten päässyt töistä, ei häntä vieläkään näkynyt. Saara oli todella pettynyt, ja ei voinut estää itseään ajattelemasta pahinta mahdollista vaihtoehtoa. Tähänkö heidän suhteensa sitten päättyisi? Siihen, että hän ei kokenut tarpeelliseksi kertoa menneisyydestään - koska kuvitteli asian jo selvitetyksi ja unohdetuksi. Eikö näin ollutkaan? Vasta nyt hänen mieleensä iskostui kauhu viimeyöstä. Kuka oli tuo nainen, ja kuka yritti heitä vahingoittaa? Mitä ihmettä hänen menneisyyteensä liittyi, kun se johti tällaisiin asioihin?
Lopun tarmonsa hän kulutti seinien tapetoinnin viimeistelyyn ja laminaattilattian asennukseen, samalla miettien tulevaisuuttaan ja suhdettaan Teroon. 
Lisäksi hän "leipoi" (eli tilasi) syntymäpäiväkakun pikkuruiselle Suville, jolla alkaisi uusi elämänvaihe!
Jopa Tero vaivautui katsomaan lapsensa syntymäpäiviä. Saara oli hermostunut ja kihisi kiukusta, mutta tytön tähden hillitsi itsensä.
Kasvokuvaa Suvista :))
Saara lähti heti kakun äärestä, vieden Saaran mukanaan. Hän leikkasi hieman tytön hiuksia, ja sitten he lähtivät yhdessä Suvin huoneeseen.
Tero jäi yksin keittiöön.
Saara myrkytti tuholaisia kasveistaan, kun hän äkkiä kuuli askeleita takaansa. Nopea käännös, ja hänen kasvonsa jähmettyivät kauhunsekaiseen ilmeeseen..
Suvi leikki lattialla uudella lelullaan ja kuunteli vanhempiensa keskustelua pihalla nähdystä naisesta ja äitinsä menneisyydestä. Eihän tyttö puoliakaan puheesta ymmärtänyt, kunhan vain kuunteli äänensävyjä..
Sovintokin saatiin aikaiseksi, sillä hetken päästä makuuhuoneessa tehtiin jotain ihan muuta kuin kuherreltiin...
Kun sovinto oli saatu aikaan, Terokin alkoi osallistua taas enemmän talon tehtäviin. Hän viihtyi kotona myös paremmin, ja vietti enemmän aikaa Suvin ja Saaran kanssa.
Tero lähti töihin, ja jätti vaimonsa ja tyttärensä kotiin keskenänsä. 
Saaraa se ei huolestuttanut, sillä Taina oli tulossa käymään ja tutustumaan "lapsenlapseensa".
" Hei Saara! Mukavaa nähdä "
Saara kertoi kaiken omituisen, mitä hänelle oli tapahtunut. Tämä nainen oli ihminen, joka eniten tiesi hänen menneisyydestään, joten hänelle kannattaisi kertoa..
"Valitettavasti en tiedä vanhempiesi menneisyydestä mitään muuta kuin sen, miten sinut tuotiin meille. Pienessä korissa, vailla lappuja tai selityksiä - myöhemmin sain viestin, jossa annettiin ohjeet sinun aikuistumistasi varten, ja senkin nimettömänä ja koneella kirjoitettuna"
Sillävälin kun Taina leikki Suvin kanssa, valmisti Saara kaikille lounasta.
Ruokapöydässä keskustelu jatkui, aihe vain vaihtui. Taina kyseli synnytyksestä ja tulevista lapsista, miten raskaus oli mennyt ja miten Saara oli pärjäillyt. Saara taas avasi epäilyksiään mahdollisesta uudesta raskaudesta - hän kun oli useammin kuin kerran oksentanut aamiaisensa vessan lattialle..
Tämän jälkeen naiset yhdessä vielä tapetoivat ja paneloivat keittiön ja ruokasalin.
Kun ilta alkoi hämärtää, oli Tainan aika lähteä ja jättää Saara yksin. Sillä hetkellä Saara tunsi vain ja ainoastaan kauhua ja pelkoa, mutta ei kehdannut väittää vastaankaan kun Terokin tulisi pian.
Hän alkoi katsella Simkeittiötä ja yritti unohtaa kaiken, mutta ei voinut mitään sille, että oven käydessä hyppäsi Teron kaulaan ja oli todella onnellinen siitä, ettei hän joutunut enää olemaan yksin.
Tero ei erityisemmin välittänyt Tainasta, eiväthän he toisiaan lainkaan tunteneet, eivätkä olleet edes koskaan nähneet, jos Saaran syntymäpäiviä ja muita virallisia juhlia lukuunottamatta.
Yöllä Saara heräsi siihen, minkä oli jo aavistanutkin - raskaananhan hän oli.
Se aiheutti äidille lisää mammalomaa, ja sen johdosta hän soitti töihin ja ilmoitti eroavansa. Sen sanottuaan hän tunsi syvän helpotuksen tunteen ja pistelevän kivun, joka kertoi, että päätös ei ollut täysin oikea. Haaveista oli joskus luovuttava saavuttaakseen jotain muuta.
Puutarhanhoidon hopeinen ansiomerkki lämmitti mieltä, ja Saaran mielessä keikkui puutarhakerho..
Tällä välin Tero opetti Suvia kävelemään. Tyttö taapersi jo varsin mallikkaasti, mutta kaikkeahan täytyy aina harjoitella useamman kerran, ennenkuin sen täysin osaa. Pottailu oli jo hallussa, ja siitä vanhemmat olivat helpottuneita - eipähän tarvinnut vaihtaa enää vaippoja!
Saara valmisti keräämistään tomaateista herkullisen spaghettikastikkeen, jonka hän tarjoili iltaruoaksi makaronien kera.
Hän myös kertoi raskaudesta Terolle, joka oli todella iloinen. Suvikin olisi kohta jo kouluikäinen, pieniä jalkoja saisi tepsutella talossa lisää. Tero myös kohteliaasti esitti toiveen kolmannestakin lapsesta, johon Saara nyökkäili ja lupasi harkita. Silmäniskun jälkeen hän poistui makuuhuoneeseen nukkumaan, ja Tero päätti ottaa vielä toisenkin annoksen herkullista ruokaa.
... Mutta se oli virhe.
Terosta oli tullut lihava. Saara kauhisteli miehensä kasvanutta mahaa ja komensi tämän heti kuntoilemaan, mutta Tero meni kasvimaalle kasveja hoitamaan.
" Onhan sinunkin mahasi iso!" hän protestoi nauraen, mutta sai Saaralta kipakan vastauksen: " Minä olen raskaana, sinä et. Lenkille siitä!"
Siispä Tero alistui vaimonsa tahtoon ja lähti lenkille, tai oikeastaan patikoimaan, sillä hänen tutkijaystävänsä oli jo pitkään kärttänyt häntä mukaan. 
Saara yritti poistaa jo viimeisellä kolmanneksella menevän raskauden kipuja. Selkää särki, vatsa painoi tuhottomasti ja niska oli jatkuvasti jumissa.
Hän kuitenkin jaksoi juhlia perheen esikoisen syntymäpäiviä.
Hahhaa, jäätte jännitykseen... :D
---------------------------------------------------------------------------------------------
Tässäpä tämä taas! Olen ylpeä itsestäni, vain kaksi päivää tätä kirjoitin ja muutama hassu päivä edellisestä!
Muistaakaahan kommentoida! :)
Kommentit