Jei, pyöreitä osia juhlitaan täällä :D 
Tämä osa on melko normaalia menoa, samoin kuin kaksi seuraavaa, joten koettakaa nyt kestää :D 13. osan jälkeen ilmestyy sitten extra Santerin ja Sannan elämästä :)
------------------------------------------------------------------------
 
Suvi:
 Photobucket
Aikamme asiaa pohdittuamme vuokrasimme pienen kämpän Norjasta, pieneltä esikaupunkialueelta vuoristosta. Vuokra oli aika kova niin pienestä asunnosta, mutta emme halunneet suureen kaupunkiin, josta meidät helposti voisi jäljittää.

Photobucket
Naapurina meillä oli nuorehko, hieman villiä elämää viettävä nainen. Hänen kanssaan ystävystyin, siitä huolimatta, että elämäntilanteemme olivat aivan erilaiset.

Photobucket
Taloomme kuului autotalli, jossa oli edellisten omistajien jäljiltä vanha autonromu. Max innostui sen kunnostamisesta siihennähden, että haaveili siitä meille perheautoa.

Photobucket
Hän viihtyi hyvin auton parissa, ja minä kävin välilllä juttelemassa hänen kanssaan. 

Photobucket
 
Emme olleet kovinkaan hyviä ruoanlaittajia, joten alkuun söimme ainoastaan voileipiä ja spaghettia. Yritin katsella vinkkejä netistä, kirjoista ja tietokoneelta sillävälin kun Max korjaili autoa, mutta etsintä ei oikein tuottanut tulosta.

Photobucket
Talo oli melko pieni: makuuhuoneeseen saimme juuri ja juuri mahdutettua sänkymme ja peilin entisestä huoneesta, olohuoneeseen ei nojatuolin, naulakon, kirjahyllyn ja juoksumaton lisäksi mahtunut juuri mitään, ja keittiön ruoanlaittotila jäi aika pieneksi pöydän jälkeen..

Photobucket
Onneksi meilllä oli yläkerta. Siellä oli kaksi makuuhuonetta, joista toinen oli hieman isompi. Lisäksi pieni aulatila yläkerrassa osoittautui sitten enemmän olohuoneeksemme, sillä sinne saimme mahdutettua television, sohvan ja tietokoneen. Olimme myös hankkineet itsellemme akvaarion.

Photobucket
Olimme asuneet tässä talossa vasta muutaman viikon, mutta kotiutuminen ei ollut vaikeaa. Muistotkin olivat alkaneet haalistua ja kadota, eikä kumpikaan meistä tuntenut kovinkaan suuria tuskia enää.

Photobucket
Minulla oli pieni epäilys, että olisin raskaana. En kuitenkaan uskaltanut puhua tästä vielä Maxille, vaikka tiesin tämän haluavan lapsia mahdollisimman pian. 

Photobucket
Raskaus olisi niin alussa, että sitä ei kannattaisi vielä juhlia. 

Photobucket
Asuimme kukkulan laella, ja sen alta näkyi koko esikaupunkialue. Talot olivat yksinkertaisia, suurinmmalta osalta vuokratontteja, ja täällä kyllä riitti tekemistä. Oli ranta, leikkikenttä, H&M, lemmikkipuisto... 

Photobucket
"Löysitkö hyvän työpaikan?" Max kysäisi. Aivan - minut potkaistiin pellolle poliisintyöstäni, kun ilmoitin muuttavani Norjaan. Haaveilin tällä hetkellä armeijaurasta, mutta vapaita paikkoja ei ollut. Max työskenteli tiedeuralla, tällä hetkellä koehenkilönä, mutta pian saapuvat ylennykset toisivat meille lisää rahaa. Rahatilanne oli melko tiukka, sillä talosta saatu 300 000 ja perinnöksi saatu 400 000 olivat kuluneet lähes kokonaan kaikenmaailman byrokratiakuluihin.

Photobucket
Juttelin säännöllisesti Santerin ja Sannan kanssa puhelimessa, kerroin kuulumisiani ja he kertoivat omiaan. Valitettavasti, meidän muutettuamme Norjaan, liiga oli iskenyt kyntensä sisaruksiini. Heidän vanha talonsa oli poltettu, ja he olivat joutuneet muuttamaan. Jotta sisarukseni saisivat olla lähelläni, olin pyytänyt heitä muuttamaan Norjaan, kunhan aikuistuisivat. Santeri seurusteli kasvattiperheensä tytön kanssa, ja olin iloinen, että hänkin oli löytänyt itselleen jonkun. Sanna ei kovin usein suostunut puhumaan kanssani, mutta sen verran mitä minä tiesin, oli hän joutunut huonoon seuraan.

Photobucket
Väsymys painoi silmäluomiani yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Ilmat olivat melko viileät, elettiinhän nyt kesän loppua täyttä häkää.

Photobucket
Pienet tulikärpäset tanssivat joka ilta meidän ikkunamme alla. Kuuntelin autotallista kuuluvaa kolinaa. Se jatkuisi aina pitkälle yöhön, niin innoissaan Max oli tulevasta autostamme.

Photobucket
Aamuisin heräsimme auringon valaistessa koko olohuoneen. Auringonsäteet yrittivät tunkeutua avoinaisesta oviaukosta meidänkin huoneeseemme, ja linnunlaulu kuului ikkunankin läpi.

Photobucket
 
Kun viimein lähdin varmistamaan raskauttani neuvolaan, selvisi, että olin melkein viidennellä kuulla. Max oli tosi innoissaan, hän ei olisi malttanut jättää minua hetkeksikään kotiin.

Photobucket
Tyytyväinen hän oli myös töissään, ja innoissaan esitteli työtovereilleen ultraäänikuvia. 

Photobucket
Minua vaivasivat tylsät syksyn työt, kuten haravointi. Se oli työtä, jota vihasin, mutta koska piha olisi pidettävä kunnossa, ei auttanut valitella.

Photobucket
Myös pahoinvointi vaivasi, vaikka raskaus oli jo melko pitkällä.

Photobucket
Päivisin valmistin itselleni lounaan, ja menin ulos pihatuolille istumaan. Ulkona oli jo todella viileää, mutta laittamalla lisää vaatetta päälle kesti jopa marraskuun tuulisen viiman.

Photobucket
Myös väsymys vaivasi niin, että jouduin ottamaan päivätorkkuja.

Photobucket
Kun Max saapui iltaisin töistä, hän kävi ensimmäisenä tarkastamassa minun vointini.
 
"Tänään minun on pakko kertoa hänelle" Max ajatteli ja nyrpisti nenäänsä. Häntä huolestutti Suvin reaktio, mutta itse tilanteelle hän ei mahtanut mitään.

Photobucket
"Tuota.. Suvi, minulla olisi sinulle jotain kerrottavaa"

Photobucket
Vaimonsa kysyvää ilmettä katsellessaan Max tunsi sydämensä särkyvän.
"Mitä rakas?"

Photobucket
"Tuota. Olen tosi pahoillani, mutta.. Minun isäni.. Hän tappoi äitisi. Sain tietää siitä, no oikeastaan heti, mutta.. Ja nyt isäni on kuollut"

Photobucket
"Kuuluiko hän siihen huumeliigaan? Entäs sinä?"
"Minäkin. Mutta tästä en tiennyt! Katkaisin välit häneen, ja eräs liigan jäsenistä kertoi, että johto vaihtui ja isäni tapettiin siinä sivussa. Sen jälkeen en ole kuullut hänestäkään.. Uskoisin, että kaikki ne liigan jäsenet, jotka ovat jonkinlaisessa yhteistyössä minun kanssani, on tapettu."
"Jotta he voisivat jatkaa jahtaamistamme?"
"Aivan"

Photobucket
"Tästä on ilmoitettava poliisille" Suvi sanoi. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut vihaiselta, joten Max huokasi helpotuksesta ja käveli puhelimen luokse.

Photobucket
"Olet oikeassa. Soitan heti!"

Photobucket
"Onko poliisi? Englannin poliisille olisi tärkeää asiaa. Jos voisit yhdistää.."

Photobucket
"Max Sunshine, omaa sukua Leitner täällä. Tutkitte vaimoni äidin murhaa, eikö vain? No, meillä on tietoa siihen liittyen."

Photobucket
"Oletko aivan varma, että sinun isäsi oli murhaaja?"
"Vuorenvarma. Hän kertoi siitä minulle. Kyllä, aivan... Totta kai."

Photobucket
"Ei, en tiennyt tästä. Mutta isäni liiga, niin, se oli huumeliiga, toimi entisessä talossani. Kyllä, juuri siellä. Ja liigan johto on nyt vaihtunut, ja uskoisin, että kaikki minuun yhteyksissä olleet henkilöt on tapettu."
"Kiitos poika! Avustit tutkimuksia. Otamme yhteyttä, kun saamme selville enemmän"

Photobucket
Huojentuneena Max lähti tiskaamaan astioita. Kukaan ei syyttäisi häntä mistään!

Photobucket
"Suvi, he yrittävät saada ne miehet kiinni. Ethän sinä ole vihainen minulle?"
Miten voisin olla hänelle vihainen? Hän on aviomieheni, ja rakastan häntä. Ei se ollut hänen syynsä! Käännyin hymyilemään Maxille ja suutelin häntä hellästi.

Photobucket
Aika kului, eikä yhteydenottoja tullut. Oli jo talvi, puiden lehdet olivat ajat sitten pudonneet ja oksat jäätyneet.

Photobucket
Olin seitsemännellä kuulla, oli tammikuu. Vuosi oli juuri vaihtunut, mutta me emme juhlineet sitä kovinkaan ihmeellisesti.

Photobucket
Koska nälkä oli hirmuinen tässä vaiheessa, jouduin usein syömään aamupalaa itsekseni.

Photobucket
Max rakasti vielä syntymätöntä vauvaamme. 
"Mikäs annetaan nimeksi isin pojalle?" Aivan, olimme käyneet neuvolassa ja saaneet tietää vauvan olevan poika. Nimi oli vielä hakusessa, mutta kyllähän sen ehtisi miettiä vaikka pojan synnyttyä.

Photobucket
Meidän rakkautemme kukoisti vielä. Olimme itseasiassa olleet yhdessä nyt tasan kuusi vuotta. Olimme molemmat viettäneet syntymäpäiviä, kun täytimme 21 vuotta. Elämä oli aika ihanaa, vaikka minua hieman katsottiin kieroon nuoren ikäni vuoksi.

Photobucket
Löytyihän se unelmien työpaikkakin! Pääsin alokkaaksi paikalliseen armeijaan, mutta töissäkäyntini vielä oli hieman hankalaa.

Photobucket
Jäin katselemaan kaunista näkymää ikkunasta. 

Photobucket
Tämä oli uskomattoman kaunis paikka!

Photobucket
Kuten äitini muinoin, harrastin maalausta. Portaiden takana oli sopiva piilopaikka maalaustelineelle, ja siitä näkisi kummallekin ovelle. Olin jo hieman vainoharhainen..

Photobucket
Oli aivan tavallinen lauantaiaamu, tosin sillä erotuksella, että Maxin piti mennä töihin ja tänään olisi minun laskettu aikani.

Photobucket
"Maalisvauva" Max tokaisi ja suukotti minua ennen töihin lähtöään.

Photobucket
Aivan, hän uskalti jättää minut kotiin. Neuvolassa oli sanottu, että vauva tuskin syntyisi laskettuun aikaan, joten olimme aika rauhallisin mielin. Minä tosin tunsin välillä pieniä supistuksia, jotka enteilivät äkkilähtöä.

Photobucket
Juttelin ihmisten kanssa, jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Minulla oli jo pitkä liuta ystäviä, mutta ei muutama ikinä haittaa tekisi!

Photobucket
Illalla Max juoksi ensin vessaan, sen jälkeen minun luokseni.

Photobucket
"Mikä on noin tärkeää" naurahdin katsellessani ylösalaspomppivaa aviomiestäni. Hän näytti aivan pieneltä lapselta, joka oli juuri saanut tietää jotain äärimmäisen hauskaa.

Photobucket
"Ne on saatu kiinni! Koko liiga! Me ollaan turvassa Suvi, me ollaan turvassa!"

Photobucket
Katsoin Maxia sisäistämättä ensin asiaa lainkaan. "No sehän on hieno juttu!"

Photobucket
 
Sitten se iski tajuntaani. " Vautsi! Me ollaan turvassa!" Hyppäsin Maxin syliin ja rutistin tätä.

Photobucket
Max kulutti illan opiskeluun, sillä hän halusi kovasti yletä työssään.

Photobucket
Sitten hän tutki tähtiä, ja löysi yhden uuden, josta saimme 500 simeolonia!

Photobucket
 
Illalla hän kävi nukkumaan samaan aikaan, kun minä raahauduin aamiaiselle.

Photobucket
Vatsassani oli omituinen, hieman ontto tunne, ja epäilin, että minun pitäisi herättää Max ja lähteä käymään sairaalassa.

Photobucket
En kuitenkaan viitsinyt tehdä sitä, vaan valmistin myös hänelle aamiaista.

Photobucket
Se oli kyllä virhe, sillä vain muutama tunti sen jälkeen synnytykseni alkoi.

Photobucket
"Suvi rakas, ei se voi sattua noin paljon!" Max parahti kuunnellessaan itkuani.

Photobucket
Kaikki se vaiva.. No, eipä ollut turhaa! Nimittäin meille syntyi poikavauva.

Photobucket
" Annetaanko hänelle nimeksi Lauri?" Max kysyi ja katsoi minua. Nyökkäsin ja käänsin sitten katseeni pikkuiseen.

Photobucket
Lauri oli todella suloinen vauva. Muutaman viikon ikäisenä hän ei itkenyt lähes lainkaan, eikä meillä ollut mitään ongelmia.

Photobucket
Hän nukkui sängyssään iloisena, ja välillä kuuntelimme Maxin kanssa pientä jokeltelua jatkuvasti.

Photobucket
Max ei ollut vielä kertaakaan uskaltautunut vaihtamaan vaippoja, mutta minua touhu ei häirinnyt.

Photobucket
Törmäsin Maxiin, juuri kun hän oli tullut töistä. Hän paiskoi esineitä, ja tappeli roskiksen kanssa.
"Mikä hätänä rakas?" kysyin ja katsoin häntä kummastuneena. 
"Auto.. Se meni rikki, taas!" Max parkaisi ja jatkoi: " En IKINÄ saa sitä korjattua.."
 
-------------------------------------------------------------------------------------------
Siinäpä teille osa :) Kommentoikaa ihmeessä!