Uutta osaa pukkaa taas.. Ja koska edellisen osan alkuteksti oli TODELLA pitkä, taidan jättää tarinoimisen väliin :D

-------------------------------------------------------------

Tässä Suvi muodonmuutoksen jälkeen :) Pieni hiustenleikkuu ja huulirasvatuubi ja se on siinä!

Myös lastenhuone koki pienen uudistuksen..

Lähes heti syntymäpäiviensä jälkeen Suvi meni nukkumaan uuteen sänkyynsä. Päivän rasitukset painoivat pienen tytön hartioita, ja häntä hieman pelottikin.

Saara taas jäi maalailemaan, sillä pienet, supistusmaiset kivut kiusasivat häntä. Olisiko tämä yö se, jolloin he saisivat toisenkin lapsen?

Tero jäi vielä vahtimaan vaimoaan, ja kulutti ajan hyödyksi opiskellen siivoamista. Ylennys puuttui vieläkin, ja pomo oli jäänyt eläkkeelle jo kolmisen viikkoa sitten. Toisaalta, ei hän ollut myöskään kuullut, että joku olisi työhön jo valittu.

Tähtien tuikkiessa taivaalla kesän kauneus tuli esiin. Kukaan talossa ei tiennyt tulevaisuudestaan. Joutuvatko he tähdiksi taivaalle, vai saavatko jäädä tänne? 

Äkkiä linnunlaulu lakkasi. Oli kuolemanhiljaista.

Saara sai taas kokea synnyttämisen riemun, kun perheen toinen lapsi pyrki maailmaan.

Tälläkertaa perheeseen syntyi poikavauva, joka sai nimekseen Santeri. 

Suloiset sinertävänvihreät silmät ja paksut mustat kulmakarvat osoittivat kyllä heti, kumpaan poika oli tullut.

Saara laittoi heti pikkuisen nukkumaan, ja jäi vielä kehdon viereen katselemaan. Nyt hänellä oli kaksi suloista lasta, joita kumpaakin hän rakasti yli kaiken.

Tero oli valmistanut aamiaista, ja Saara iloisena käveli suoraan pöytään, joten Teron tehtäväksi jäi myös Suvin herättäminen.

Vaikka oli sunnuntaiaamu, Suvi jännitti jo huomista koulupäivää.

"Entäs jos en saa lainkaan kavereita? Jos mua kiusataan?" Tero ja Saara yrittivät parhaansa mukaan vakuutella, että näin ei ole, että hekin olivat koulussa viihtyneet, mutta eivät saaneet lastaan rauhoittumaan.

Suvi halusi katsoa uuden elokuvan nimeltä Keijumetsä. Se oli tullut postissa edellisellä viikolla, jolloin heidän uudet ruokatarvikkeensa olivat tulleet.

Tero yritti tapella rikkinäisen suihkun kanssa. Se kun ei millään tuntunut korjaantuvan...

Sen jälkeen hän antoi Saaran leikata ja värjätä hänen hiuksensa - lopputulos ei vain hänen mielestään ollut hyvä, vaikka Saara siitä tykkäsikin.

Taina soitti Suville joka päivä ja kyseli tytön kuulumisia. Suville ei kerrottu äitinsä oikeasta menneisyydestä, joten Taina oli Suville mummi, ja mielellään hän mumminsa kanssa jutteli.

Santeri oli suloinen lapsi - hiljainen, ja nauroi jokaiselle asialle. Ei huutoa tai tappelua, vain naurua ja jokeltelua. 

Saara jäi usein lukemaan kirjaa, kun Santeri meni päiväunille. Tällöin hän olisi heti lähellä, ja Santerikin nukkui paljon paremmin!

Hymyillen hän kuunteli Suvin puhetta.

" Moi mummi! Mitä kuuluu? Mullekin kuuluu hyvää ! Tänään mä näin semmoisen kulkukoiran, jota silitin ja se oli TOSI kiltti - joo tiedän ettei kulkukoiria saa silittää mutta se oli niin söpö! Ja - "

Taina hoiti osan Suvin kasvatuksesta, mikä oli hyvä asia. Miten lapset voisivat olla tasapainoisia ilman mummoa ja vaaria? Vaaria vain ei ollut olemassa...

Yöllä, kun Suvi halusi nukkua, täytyi hereilläoleva (ja haiseva) Santeri nostaa kehdosta, jotta Suvi saisi nukkua rauhassa. Silloin Saara saattoi kävellä ympäri taloa tunnin, tai kaksikin, saadakseen Santerin taas nukahtamaan ja Suvin rauhalliseksi.

Teron sitkeä joogaaminen ballerinapuvussa tuotti viimein tulosta, sillä...

... mies sai normaalin vartalonsa takaisin!

Sen kunniaksi Saara valmisti munakasta! Hänestä oli tullut jo todella taitava kokki, joka ei turhaan ujostellut. Teron ylipainoraja ei kuitenkaan oikein pitänyt jatkuvasta ruokkimisesta...

Tänään olisi Suvin ensimmäinen koulupäivä. Iloisesti tyttö vilkutti bussikuskille ja istui bussiin.

Kukaan ei vaan istunut hänen viereensä...

Miehensä joogaustunneista innostuneena Saarakin päätti aloittaa joogaamisen.

Kaikenmaailman mummot eivät vain ymmärtäneet hänen hienoja joogaliikkeitään, vaan murpattivat kaikelle kansalle pyllistämisestä..

Suvi oli hieman pettynyt, saatuaan ensimmäisestä kokeesta kasin. Saara kuitenkin sanoi sen olevan hyvä numero, hän kun sai seiskan...

Suvin mukana tuli hänen uusi ystävänsä! Laura ja Suvi viihtyivät yhdessä vesisotaa leikkien ja yhdessä jutellen.

Saara taas jatkoi joogaamista piilossa, etteivät mitkään mummot pääsisi hänelle murpattamaan!

Santerin syntymäpäivä koitti!

Kasvokuvaa!

Kokonaisen päivän ahkeroituaan Saara ja Tero saivat maalattua talonsa ulkopinnan. Nyt hekin kelpaisivat oleskella täällä vaikka pidempiäkin aikoja.

Saara, perheen hiustenleikkaaja, leikkasi myös perheen nuorimmaisen hiukset uuteen uskoon.

Suvi oli jäänyt koukkuun televisioon, ja katseli sitä monta tuntia päivässä. Teroa tämä ei hirveästi innostanut...

"Hyvää yötä kulta" 

"Hyvää yötä äitilakat" 

Saara auttoi vielä Suvia läksyissä, ja komensi samalla tiukasti tyttöä pitämään huolen siitä, että ne olisivat tehty jo iltapäivään mennessä, ei vasta illalla!

" Hyvää yötä Suvi" " Öitä äiti"

Sitten Suvi poistui nukkumaan hyvät yöunet seuraavan päivän riehumisia varten.

Saarakin meni sänkyyn jo kaikessa rauhassa kuorsaavan Teron viereen.

Tero joutui myös hoitamaan Santeria, koska Saara oli juuri nukahtanut.

Hän aloitti vielä joogaamisenkin, keskellä yötä... Santeri nauroi isälleen antaumuksella:

" Hat

Suvi katseli aamukuudesta kahdeksaan asti television lastenohjelmia ja elokuvan Keijumetsä vielä uudestaan.

" Heippa Tuvi!" Santeri huikkasi isosiskolleen, joka iloisena taivalsi koulutietä. Hän saisi jäädä kotiin!

Saara kuitenkin puuttui peliin ja kävi hakemassa Santerin pihalta omaan kehtoon nukkumaan. Eihän se nyt sovi, että kolmevuotias lapsi hilluu pihalla yksikseen!

Vaikka ruoka valmistui ilman palamista, päätti Saara katsella vielä hieman kokkiohjelmaa. Ohjelmassa ravun valmistaminen vaikutti olevan niin helppoa, käytännössähän se ei onnistunut...

Suvin koulupäivä toi tytölle jo kympin todistukseen, ja riemusta hihkuen hän tätä esitteli äidilleen. Saara esimerkillisenä äitinä (pyjamassa...) onnitteli tyttöä koulumenestyksestä, mutta teki selväksi, että se ei ole elämän tarkoitus.

Suvi viihtyi veljensä kanssa, satunnaisia nahisteluja lukuunottamatta. Joskus, isosiskon oikeudella, hän kiusasi veljeään, mutta useimmiten leikki hänen kanssaan lattialla tai kutitteli.

Tero oli saapunut töistä, ja palkkarahat menivät heti hieman rikkaammille ihmisille. Laskuistakin oli jo kertynyt mukava summa...

Santerin iloinen ilme kruunasi kaiken päivän kiireen ja pelon, jonka kanssa yksin olevan Saaran oli elettävä. Taustalla Suvi vilkaisi äitiään tuskastuneena - miksi Santerille jaettiin huomiota, ja hänelle sanottiin vain muutama hassu sana..

Nälän iskiessä täytyi juosta jääkaapille. Onneksi oli jo niin aikainen aamu, että se meni jo aamiaisesta..

Muutaman tunnin kuluttua Saarakin otti aamiaista.

Jostain kumman syystä se tuli heti ulos! 

Hän huuhtoi iholtaan oksennusroiskeet ja hikisen sekä nahkean tunteen lämpimällä suihkulla. Se rentoutti ihanasti, mutta uusi pahoinvointikohtaus teki jo tuloaan ja pian Saara oli polvillaan vessanpöntön edessä. 

Ei taas vatsatautiepidemiaa... Sitä oli liikkeellä Suvin koulussa, mutta miksi minä sairastuisin siihen?

Tästä se johtui! Pilaantuneesta ruoasta. Mutta ei se näyttänyt pilaantuneelta, kun hän sitä söi...

Koska pienikin ylimääräinen liike aiheutti oksennusreaktion, päätti Saara lueskella ja katsella televisiota. Olisihan sitä hommaa ollut, mutta tässä tilassa..

Kun uusi pahoinvointikohtaus saapui ja pakotti hänet vessaan, oli tuoli vallattu. Samoin kuin koko olohuone. Saara huokaisi tuskastuneena ja hipsi makuuhuoneeseen lepäilemään.

Tällä välin Tero yritti opettaa Santeria puhumaan. Vajaan kolmen tunnin opiskelun jälkeen se sujui jo ihan kiitettävästi, ja kasvot onnesta hehkuen Tero palautti itkuisen lapsen kehtoonsa.

Saaran vatsatautiepidemia taas paljastui raskaudeksi. Se osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi, sillä talossa ei enää ollut tilaa, joten heidän olisi laajennettava sitä uudelleen. Raha oli tiukassa, todella tiukassa..

" Äiti on ulkona, kuka kysyy?"

Tuut tuut tuut..

Saara etsiskeli itselleen aamiaista, lainkaan tietämättä yöllisestä puhelusta tai tulevaisuudesta. Mahassa kurni ja pahoinvointi nosti taas päätään, mutta muuten oli ihan hyvä olo.

Tero vei Santerin aamu-unille ja valmistautui samalla töihinlähtöön. Ennen sitä oli kuitenkin kaikenlaista pientä puuhaa, jota Saara ei voinut pahoinvoinnin takia tehdä. Tämä oli vaikeaa aikaa molemmille...

Viimeisenä mies lakaisi tieltä pois myrkytetyt torakat. 

" Iuiuiu, ällöttävää..."

" Heippa Saara, menen nyt töihin. Soittele jos tulee jotain!" hän huikkasi ja astui kimppakyytiinsä. Työkavereilleen hän kertoi innokkaana uusista elämänvaiheistaan.

Saara söi rauhassa aamiaista, kun hän kuuli oven kolahtavan. Kauhuissaan hän pomppasi pystyyn: eikai vaan Santeri ole päässyt ulos!

Tällä kertaa ääni ei lähteny Santerista, sillä aulassa kaikui korkokenkien kopina ja hidas hengitys.

" Kuka hitto sinä olet ja mitä teet täällä?" Saara kivahti nähdessään naisen, ohitti tämän ja lähti juoksemaan kohti puhelinta. Täällä se oli, se nainen, joka oli hiippaillut ja soitellut.. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, tähänkö hän nyt kuolisi?

Nainen pysäytti hänet ennen pakoa. " Pysähdy, minulla on sinulle asiaa!"

" Luuletko, että kiinnostaa kuunnella? Sinäkö se täällä hiippailit, uhkailit ja soittelit? SUAKO OLEN JOUTUNUT PELKÄÄMÄÄN KAIKKI NÄMÄ VIIKOT SAATANA!" Saara puhkesi itkuun ja ainoastaan vapisi. Santerinkin itku kuului makuuhuoneesta, ja se sai hänet pelkäämään entistä enemmän. Hiljaisuus oli painostavaa, ja veitsellä olisi voinut leikata ilmaa.

" Ymmärrän täysin. Mutta en ole tappamassa sinua, enkä vahingoittamassa! Halusin vain tietää, mitä sinulle kuuluu.."

" Mitä varten?!"

 

"Olen tullut kertomaan sinulle menneisyydestäsi"

 

" MITÄ?"

 

-----------------------------------------------------------------------------

Tässäpä tämä :) Odotelkaa vaan rauhassa seuraavaa osaa, sillä joudun mökille enkä pääse pelaamaan... :(

No mutta KOMMENTOIKAA! Lupaan sitten kirjoittaa sen osan mahdollisimman nopeasti... :)