Hei kaikki! Uudella osalla lähestyn nyt teitä.
Jatkosta en osaa sanoa, kun koulu alkaa ensi viikolla :) En tarkkaan tiedä, minkä verran työtä lukio teettää, mutta on sitä pahemmastakin selvitty! :) Tämä siksi, ettette ihmettele, jos päivitystahti hieman hidastuu :D
------------------------------------------------
Aamusella, talveen ja kylmään väsyneenä ja voipuneena Suvi nousi ylös sängystä. Elämä oli aina tällaista, töihin oli mentävä, vaikka taivaalta olisi kissoja satanut!
Kello oli melkein kolme, hänen ystävänsä tulisi hakemaan puolen neljän aikaan. Normaaleihin aamutoimiin olisi saatava vauhtia!
Lauri oli aivan yhtä suloinen kuin ennenkin. Äidin kulta täyttäisi kuukauden päästä kolme vuotta, ja Max suunnitteli tälle jo suuria syntymäpäiväjuhlia.
Suvi tiesi jäävänsä taas äitiyslomalle, siihen olisi kuitenkin aikaa vielä kohtuullisesti. Raskaus oli vasta ensimmäisellä kuulla, ja niinpä hän oli kysynyt työnantajaltaan luvan tehdä hieman kevyempää työtä lomaansa saakka.
Max ei vielä tiennyt asiasta, vaikka kovasti toivoikin jo toista lasta. Hän viihtyi hyvin Laurin kanssa kotosalla. Heidän onnekseen vapaapäivät menivät solmuun siten, että jompikumpi oli aina katsomassa Laurin perään. Lisäksi Suvi teki aamutyötä ja Max oli töissä iltaisin, joten siinäkin suhteessa Laurilla oli aina lapsenvahti.
Max tunnisti Laurissa jotain piirteitään. Kulmakarvat olivat aivan samanlaiset, ja pojan ihonvärikin näytti tietyssä valossa aivan samanlaiselta.
Hän oli todella ylpeä pienestä pojastaan, ja haaveili jo tulevaisuuden jalkapallomatseista, kevyestä grillailusta pihalla ja iloisista ilmeisistä.
Välillä haaveet tuntuivat naurettavilta. Kiiltokuvaperhe - sellaisiako he halusivat olla?
Suvi saapui töistä yhdentoista aikaan, pirteänä ja onnellisena.
*lähikuvaa upeista kasvoista, jotka paljastuivat palamisen alta!*
Ensimmäisenä hänen täytyi kuitenkin mennä suihkuun.
"Heippa Lauri! Äiti tuli juuri töistä"
Yksi rakkauden täyttämä katse, nopea suukko ja Maxin oli aika lähteä töihin.
Santeri soitti samaan aikaan, kun Lauri olisi pitänyt viedä päiväunille. Hän kertoi huonoja uutisia - heidän sijaisperheensä vanhemmat olivat kuolleet auto-onnettomuudessa, ja Sanna oli otettu uudelleen huostaan. Sara ja Santeri muuttivat vanhalle asuinalueelle, jossa he asuivat melko suuressa, mutta ränsistyneessä asuntovaunussa.
Suvi kaipasi itselleen vielä lisää seuraa, ja hankki heille kissan.
Kissan kanssa touhutessaan hän tunsi olonsa enemmän eläväksi kuin aikoihin. Työ, lapsi ja alkava raskaus väsyttivät häntä, samaten Santerin tilanne. Ei hän voinut oikein veljeään auttaa, hänen olisi opittava pärjäämään omillaan.
Miuku, talon uusi asukas, otti heti itselleen kuningaspaikan keittiön tason päällä. Suvi ei ollut innostunut, sillä kissa oli varsin epähygieeninen samalla pöydällä, missä ruoka valmistettaisiin..
Kuukauden päästä, eräänä tavallista kylmempänä talvi-iltana, oli Laurin syntymäpäivä.
Poika oli todella suloinen, suorastaan syötävän söötti!
*kuva*
"Isin kulta käy nyt nukkumaan, eikö niin" Max leperteli. Laurin naureskeli ja lässytellen toivotti hyvät yöt.
Elämä jatkui entiseen malliin, ja vaikka Suvin raskaus lähenteli jo kolmatta kuuta, hän jatkoi sinnikkäästi rankkaa työtänsä. Lääkäri oli suositellut jotain kevyempää, mutta hän tiesi kyllä rajansa.
Perheen arki oli aika tavallista - Max opetti aamuisin Laurille tosielämän taitoja,
... Suvi korjasi rikkinäisiä esineitä aina kun töiltään ehti...
... ja Max leikitti poikaa myös iltapäivisin, kun Suvin piti levätä.
Max oli myös se henkilö, joka pikkuruisen Laurin aina iltaisin peitteli sängylle.
Tilanne ahdisti Suvia, mutta ei voinut sille mitään. Aamuisin oli oltava töissä, ja töiden jälkeen väsymys painoi raskaampana kuin koskaan aikaisemmin. Raja alkoi tulla vastaan, hän ei voisi jatkaa enää kauaa.
Kului muutama kuukausi, ja jopa Max oli jo tietoinen heidän tulevasta lapsestaan. Tästä asiasta hän oli erityisen innoissaan, ja kuudennen kuun ultrassa oli selvinnyt, että tuleva lapsi olisi tyttö.
Laurille asia oli kerrottu jo hyvissä ajoin, mutta pieni poika ei oikein ymmärtänyt sitä.
Suvi huokaisi helpotuksesta viimeisen työpäivänsä jälkeen. Työ alkoi tuntua jo todella raskaalta, raskaammalta kuin ikinä ennen.
Miuku ja Lauri pitivät toisistaan erityisellä tavalla. Kaikkia muita kissa puri, ja kaikille muille se sähisi, mutta Lauri sai tehdä mitä halusi - ei sähinää, ei yhtään paljastettua hammasta.
Kun Suvi sai äitiyslomansa aloitettua ja levättyä kunnolla, hän pystyi myös huolehtimaan Laurista paljon paremmin, kuin aiemmin.
Se, että rakastiko poika häntä, oli melko lailla eri asia. Ne muutamat kuukaudet, joiden aikana hän oli laiminlyönyt omaa lastaan, eivät helpolla haihtuisi mielestä.
Santerista ei ollut kuulunut mitään muutamaan viikkoon. Suvi epäili, että pojalla eivät asiat olisi kunnossa, mutta yrityksistä huolimatta ei saanut tähän yhteyttä. Kamalan huolissaan hän ei ollut, kun huumeliigakin oli kokonaisuudessaan vankilassa, mutta silti pieni epäilyksen siemen kyti hänen sisällään.
Talven tuuli tuiskusi ja levitti lunta joka puolelle. Painavat, paksun valkoiset lumikerrokset olivat asioita, joita Sunshinen perhe oli harvemmin kokenut, ja 30 asteen pakkanen turrutti kyllä pirteimmänkin mielen.
Sisällä elettävää elämää pakkanen ei kuitenkaan vaikeuttanut - päinvastoin! Lattialämmityksellä varustettuun asuntoon levisi joka ikinen aamu suloinen lämpö, eikä perheen pieninkään palellut.
Keittiön ikkunasta pääsi talven viima sisälle, mutta se ei juurikaan Suvia häirinnyt. Eikä ikkuna enää edes mennyt kiinni - saranat olivat jäätyneet, eikä vuokraisäntä osannut niille tehdä mitään.
Laskettuun aikaan oli aikaa muutama viikko, ja Suvi tunsi itsensä vuoreksi. Maha-asukki tarvitsi vielä enemmän tilaa kuin normaalia pikkuisempi Lauri.
Illallisella käytiin kiivasta keskustelua siitä, miten paljon vielä pikkuinen Lauri olikaan kasvanut.
Pienen pojan oli aika päästä koululaisten maailmaan.
(tämä ei nyt valitettavasti ajallisesti käy järkeen, mutta sims on mitä on... :D Pelaajassa vika, koettakaa kestää :D)
*puff*
Max katseli heidän pienelle tytölleen sisustettua huonetta. Hän odotti jo malttamattomana pikkuisen syntymää, ja vaikka hän oli onnellinen siitä, miten heidän lapsensa aloittaisi jo koulun, hän kaipasi pieniä jalkoja tepsuttamassa ympäriinsä.
Suvi valitteli Maxille selkäsärkyä, ja tästä viisastuneena mies pohdiskeli jo sairaalaan lähtöä. Suvin vakuutettua kaiken olevan hyvin, hän sai miehensä hetkeksi luopumaan ajatuksesta.
Eipä selkäsäryn valittelusta kulunut kuin muutama hassu tunti, ja Suvi tunsi ensimmäisen kivuliaan supistuksen.
Max oli kuitenkin lähtenyt hakemaan postia, eikä ollut näkemässä tätä. Suvi sai siis tuskailla itsekseen, eikä hän suhtautunut tähän kovinkaan innokkaasti.
Tyttö, Liisa Sunshine, oli kuitenkin sen verran isompi kuin Lauri, että Suvi päätti lähteä käymään jälkitarkastuksessa sairaalassa.
Se saisi kuitenkin odottaa hieman, sillä ovi kolahti ja Max ryntäsi keittiöön.
"Heippa pikkuinen! Mitäs sanot, onko kiva olla kotosalla?" Max lässytteli ja moikkasi naureskelevaa vauvaansa.
Suvi aloitti ruokailua ja Max juotti Liisalle maitoa tuttipullosta.
"Hmm, Suvi, onko kaikki hyvin?" Max tokaisi katsoen lautasen päälle nukahtanutta vaimoaan.
Lopulta Max kantoi väsyneen vaimonsa sänkyyn, ja kävi hänen viereensä valvomaan unta.
Hän heräsi koulubussin ääniin ja työkaverin huutoon pihalta. Hän oli myöhästynyt kimppakyydistä..
Lauri katseli naureskellen isäänsä, joka riensi menemään työtakki väärinpäin. Hän huikkasi bussista nousseelle tytölle jotain ja jatkoi matkaansa yläkertaan, jossa oli paikka hänen kotitehtävilleen.
Sitten poika rienti pihalle ja alkoi rakentaa sinne lumiukkoa.
Iloisen hämmentynyt ukko jäikin sitten talon pihavahdiksi, kun Lauri marssi sisälle juomaan kuumaa kaakaota.
Kun Max saapui töistä, hän maksoi juuri tulleilla palkkarahoilla vuokran. Se oli jo pari päivää myöhässä, ja vuokraisäntä oli käynyt sitä perimässä jo moneen kertaan.
Kello ei ollut vielä paljoakaan, joten Suvi valmisti perheelle iltapalaksi muutaman hampurilaisen.
Kun lähes kaikki perheenjäsenet olivat pöydässä, oli aika kertoa Laurille juuri syntyneestä pikkusisaruksesta.
"Mitenkäs sinun ensimmäinen koulupäiväsi meni? Tarvitsetko apua läksyissä?" Max kyseli ja sai pojalta suloisen hymyn ja pienen nyökkäyksen.
Ruokailun jälkeen siis pojat tekivät yhdessä Laurin kotitehtävät, ja sen seurauksena poika oppi läksyjenteon kultaisen taidon.
Tämän jälkeen Lauri laitettiin nukkumaan ja Max alkoi opiskella töihinsä liittyviä asioita. Hän halusi ylennyksen tutkijaksi, ja se ei aivan helpolla irtoaisi.
Suvikin murehti omaa uraansa. Äitiysloma kestäisi vielä melko kauan, ja tuona aikana hänellä ei olisi mahdollisuuksia vakuuttaa pomolleen sopivansa muuhunkin työhön kuin laskuvarjolääkäriksi.
*awww*
Lauri lähti kouluun aivan yhtä innokkaasti kuin ennenkin, vaikka koulun aloituksesta oli kulunut jo lähes vuosi.
Suvi taas tuskasteli yksitoikkoisen elämänsä kanssa. Hän kaipasi jo töitään ja työkavereitaan, sillä hänen elämänsä oli nykyisin pelkkää puunaamista!
Max taas tutustui naapuriin aina vain paremmin ja paremmin. Nykyisin he olivat ystäviä, mutta se ei häirinnyt Suvia. Hän tiesi kyllä naapurin viettävän railakasta elämää miestennielijänä, mutta luotti Maxiin ja antoi tämän tehdä omat ratkaisunsa - mies tarvitsi ystäviä ylenemiseen.
Samana päivänä Max sai soiton Laurin opettajalta. Poikaa oli kuulemma kiusattu koko ensimmäisen luokan ajan, ja opettaja toivoi, että vanhemmat yrittäisivät piristää lastaan, jolla ei paljon kavereita ollut.
Mutta Maxin tiedustellessa asiaa Lauri kertoi ystävystyneensä lähitalossa asuvan tytön kanssa, ja viettävänsä tämän kanssa aikaa muuallakin kuin vapaa-ajalla. Kiusaamisväitteitä hän ei kommentoinut mitenkään, mutta silmien surumielinen katse paljasti totuuden.
Illalla koko perhe keskusteli asiasta ruokapöydässä. Lauri vakuutteli, että tämä ei ollut vakava juttu, mutta Suvi ja Max olivat toista mieltä. Koska heidän poikansa sitä niin valloittavasti pyysi, he antoivat kuitenkin asian olla.
Suvin täytyi kukkua hereillä vielä aikaisin yöllä, sillä Liisa tarvitsi hoitoa ja ruokaa. Max olisi mieluummin ottanut vaimon viereensä, mutta lasta ei voisi jättää yksin.
Aamulla Suvi avasi television katsoakseen uutisia.
"Vankilassa ollut, useita ihmisiä tappanut ja sarjamurhaajana toiminut, nykyisen huumeliigan johtaja on karannut vankilasta. Hän on myös vapauttanut muun liigansa teeskentelemällä poliisia ja räjäyttämällä vankilan. Yli 100 ihmisen epäillään kuolleen. Hän julistaa kaunaa perheelle, joka Lontoosta lähti, ja kertoo kaivavansa tämän esiin vaikka merenpohjasta...
Sitten sää.."
Suvi katsoi televisiota hämmentyneenä. Kaikesta kuulemastaan huolimatta hän ei oikein osannut pelätä, sillä he olivat olleet jo kauan rauhassa.
Vain tyyntä myrskyn edellä?
Lauri leikki suloisen ystävänsä kanssa (tuosta tytöstä tulee puoliso jos noin nättinä kestää :D) pihalla, sillä tämä oli halunnut tulla heille koulun jälkeen.
Suvi katsoi parhaakseen kertoa kuulemastaan Maxille, mutta tämäkään ei ollut asiasta kovinkaan huolissaan.
"Kyllä me olemme turvassa!" hän vakuutteli ja kaappasi Suvin kainaloonsa.
Pitkästä aikaa Miukuakin hellittiin. Suurimmaksi osaksi itsenäinen kissa käyskenteli paljon omia reittejään, eikä välittänyt tuon taivaallista siitä, ettei se saanut juurikaan huomiota.
Aika kului ja kului. Vähitellen liigan karkaaminen vaipui unholaan, ja perhe pääsi viettämään Liisan syntymäpäiviä - pian neljävuotias taapero pääsisi leikkimään kotosalla. Laurikin oli jo kaksitoistavuotias, ja hän pian kasvaisi jo kunnioitettuun teini-ikään.
Onnellisena Suvi katseli Maxia ja Liisaa. Elämä tuntui ihanalta.
Juuri nyt hän oli sanoinkuvaamattoman onnellinen.
Mutta voiko mikään onni kestää näin kauaa?
-----------------------------------------------------
Loppukevennys :D
Okei. Seuraava osa on jo kuvattuna ja kirjoittelen sitä minkä koulutöiltäni ehdin! Muistakaanhan kommentoida!
/Maya
Kommentit