Hejssan! Nyt on kuvanlaatua paranneltu :) Paitsi että photobucket temppuilee, ja alkuperäisestä 115 kuvasta jäljellä on 105. Yritän paikata tönkköilyä tekstillä :)

 

KOMMENTTEJA kiitos :) Viime osaan olikin tullut ihan kivasti kommentteja, kaikki piilolukijatkin kommentskomments niin jaksan tehdä osat nopeammin! 

Seuraava osa onkin jo ihan ENSIMMÄINEN ja oikea osa :)

(ainiin ja sivupohja on nyt todellisessa testissä ;) )

-----------------------------------------------------------

 

Tässä vielä parempaa kasvokuvaa Saarasta :)

 

Ainakin toistaiseksi pienen Saaran elämässä kaikki oli hyvin. Hän ei tiennyt tulevaisuudesta, eikä se harmittanut häntä. Ketä se olisikaan haitannut, kun tulevaisuus on mitä on? 

" Saara, kylvyn kautta!" Susannaa sylissään pitelevä Taina tokaisi kun huomasi Saaran sipsuttavan sisälle. Jokailtaista kylpyhetkeä (tai suihkua) vaalittiin, sillä lapset peuhasivat pölyn ja pöpöjen keskellä ulkona monta tuntia päivässä.

Niinpä Saara laittoi kylpyveden valumaan.

Huomenna olisi taas maanantai! Miten hän olikaan odottanut sitä, näkisi kaikki kaverinsa ja tuttunsa. Hän piti myös läksyistä ja opiskelusta - yleensä. Joinakin päivinä hän jätti läksyt tekemättä, mutta osasi aina vastata oikein. Tuotapikaa hänen arvosanansa nousisivat, ja hän pääsisi leijumaan kymppikerholaisena. Kymppikerhon jäsenet saavat joka perjantai opettajalta tikkarin, ja he saavat olla järjestäjinä koulussa. Kolmannella vuosiluokalla tämä oli vielä aika siisti juttu..

Taina valmisti illallista lapsille. Juustopasta oli yksi kestosuosikeista, se oli heidän lempiruokaansa. 

" Olettehan kaikki tehneet läksynne? Ei ole kiva saada opettajilta muistutuksia, miten nämä asiat pitäisi hoitaa! Tämä koskee myös SINUA Tom" , Taina tokaisi. Tomilla oli tapana jättää läksyjä tekemättä. Ne eivät liiemmälti kiinnostaneet. Liisa ja Jesse olivat keskiverron kasin tasoa, ja Saara halusi kymppikerhoon. Pikkuhiljaa Tom oli alkanut luisua vitoskerhoon jatkuvan lintsailun ja huonojen koearvosanojen vuoksi.

" Hyvää yötä Taina"

" Öitä "

Tainan kävi melkein sääliksi Saaraa. Tyttö oli niin pirteä ja elämäniloinen, hän ei olisi ikinä uskonut että Saaran taustalla kasvaisi noin tasapainoinen ja terve lapsi.

Myös Liisa kävi nukkumaan hyvissä ajoin. Saara oli jo ehtinyt sammuttaa valot, mutta ei se häntä haitannut. 

" Öitä Saara " hän kuiskasi pimeään ja veti peiton ylleen.

Myös perheen pienin, neljävuotias Susanna laitettiin nukkumaan. Susanna vain ei yleensä nukkunut koko yötä, joten tämä meni hieman myöhemmin nukkumaan kuin muut lapset.

Kun lapset kävivät nukkumaan, alkoi Tainan työpäivä. Astiat oli korjattava, lattiat pestävä...

... vessat siivottava ja niin edelleen. Vasta usean tunnin päästä hän pääsi kylpemään.

Kello lähenteli jo yhtä kun hän viimein pääsi sänkyyn. Ja herätys olisi jo ennen viittä! Mutta ei se menoa hidastanut. Tähän hän oli tottunut, tätä hän oli halunnut. Vai mitä?

5.00 oli aamianen valmis. Lapset heräilisivät pikkuhiljaa itsekseen, sillä he halusivat viettää aikaa keskenään myös ennen kouluunlähtöä. Tainan ei ollut koskaan tarvinnut herättää lapsia, he osasivat sen taidon ihan itse.

" Nukuitteko hyvin? Liisa, älä ahmi! " hän joutui kuitenkin komentamaan lapsia joka aamu. Liisalla oli tosi huonoja tapoja, kuten ruoka suussa puhuminen, ahmiminen ja muut sellaiset. Muut lapset käyttäytyivät kauniisti, mutteivät antaneet kenellekään toiselle tilaisuutta puhua.

Saara antoi myös orpokodin papukaijalle ruokaa, se oli hänen joka-aamuinen tehtävänsä. Liisa hoiti homman iltapäivisin, ja pojat iltaisin. 

Pian kello tulikin jo kahdeksan ja neljä iloista lasta lähti koulun penkkejä kuluttamaan.

Tainan joka-aamuinen urakka alkoi. Hän sijasi kaikki vuoteet, pyyhki pöydät ja täytti tiskikoneen. Tämän jälkeen hänellä oli tunnin verran vapaata aikaa, sitten Susanna alkoi heräillä.

Nyt oli Susannan vuoro päästä kylpemään. Neiti oli jo melkoisen hyväkäytöksinen, ennen hänellä oli tapana roiskutella ja riehua, nyt hän malttoi istua ja kuunnella. Pienen tytön kikatus kaikui talossa, ja Taina hymähti hiljaa.

Sitten oli aamiaisen vuoro. Susanna ei osannut vielä syödä (ainakaan ruokailuvälineillä), joten kylvetys piti uusia ruokailun jälkeen.

Kolmen maissa iltapäivällä, kun Susanna oli päiväunilla, alkoi Taina valmistella lounasta itselleen. Koulubussi saapuisi tuota pikaa tuoden muut lapset kotiin.

Ja hieman aikataulustaan myöhässä, mutta kuitenkin hyvin pian, saapui bussi, ja jätti kaikki lapset pihatielle.

Saara oli pettynyt. Hän oli saanut viimeisimmästä kokeestaan vain ysin, joten hän ei päässyt vielä kymppikerhoon. 

"Minun on tehtävä ahkerasti töitä, jotta saavutan tavoitteeni! Teen lisätehtäviä, niin pääsen varmasti..." hän ajatteli.

Aivan heti hän ei kuitenkaan jaksanut aloittaa, vaan televisio, lautapelit ja hyvä sää houkuttelivat leikkimään.

Niinpä aloitetiin Laamat Läjässä -pelin pelaaminen. Liisa jäi pelin ulkopuolelle kylään tulleen koulukaverin vuoksi, mutta se ei häntä haitannut. Saipahan ainakin leikkiä rauhassa!

" VOI EI! " Saara huudahti. Kaikki tikut levisivät, mikä tarkoitti sitä, että hän hävisi pelin.

Taina kuunteli lasten pelaamisen ääniä. Kun illallisaika lähestyi, hän lähetti ylimääräiset kaverit koteihinsa ja komensi lapsen pakertamaan läksyjensä parissa.

Liisan läksy oli käsitellyt taikuria ja hänen temppujaan, ja koska hän ei tiennyt vastausta, hän kyseli neuvoa ruokapöydässä. Vaikka kaikki olivat häntä vanhempia, ei kukaan osannut vastata. Silloin Taina tajusi hädän ja riensi auttamaan lapsosia läksyissään.

Ja niin koitti nukkumaanmenoaika, ja Tom lähti kiltisti sänkyyn. Kotona ei tarvinnut esittää kovista, vaikka koulussa olikin pakko..

Aamusella Taina valmisteli aamiaista, paahdettuja leivonnaisia.

Vain kaksi lasta saapui sen syömään, mutta hän ei antanut sen häiritä. Pojat nukkuivat aina tiistaisin pommiin eivätkä ehtineet syödä. Se oli jo niin vakio, että hänellä oli jo heille varattuna eväät.

Bussi sai tööttäillä poikia vielä kauan aikaa, ennen kuin pääsi lähtemään.

Koska ulkona oli kaunis ja lämpöinen syyspäivä, sai Susanna mennä ulos leikkimään. Keinuhevonen oli pikkuruisen tytön suosikki!

Susanna viihtyi muutenkin pihalla. Tainan perässä konttailessaan ei ollut väliä mutapaakuilla tai nurmilänteillä. Tainan mielestä vaatteiden pesu vaan ei ollut erityisen mukavaa...

Muutaman vuoden päästä oli Susannan syntymäpäivien aika. Lapsuus oli edessäpäin, samoin koulun riemu.

Nyt oli Susannan aika päästä koululaiseksi!

...

Kakkua ei kuitenkaan syöty, vaan se laitettiin säästöön. Sen sijaan Taina valmisti kaikille voileivät.

Aamulla lapset juoksivat taas bussiin. 

Taina päätti katsella televisiota, jos hän saisi vaikka uusia ruoanlaittovinkkejä!

Rikkinäisen astianpesukoneen vuoksi hän kuitenkin joutui soittamaan paikalle korjaajan.

" Me tulemme paikalle viidessä minuutissa " lupaus piti paikkansa erittäin hyvin, sillä tasan viiden minuutin päästä talon pihalle ajoi jo harmaantunut korjaaja, joka lupasi korjata laitteet pikkurahalla.

Maalausharrastuksesta oli tullut iso osa Tainan elämää nyt kun kaikki lapset kävivät koulua. Hänellä oli kolmesta neljään tuntia aikaa maalata päivisin, sitten he tulivat jo koulusta kotiin. Iltaisinkin hän maalasi, ja samoin aamuisin ja öisin. Oikeastaan aina, kun hänellä oli vapaa-aikaa.

Saara oli saavuttanut viimein tavoitteensa ja päässyt kymppikerhoon. Siitä tyttö oli tosi onnellinen, ja hän kulki koko päivän leveä hymy huulillaan.

Susanna ja Liisa rakastivat vielä lasten piirrettyjä, vaikka luokkakaverit olivat niistä jo aikaa sitten luopuneet.

Jesse oli aloittanut uuden harrastuksen, viulunsoiton. Hän toivoi kovasti, ettei asia vuotaisi muiden luokan poikien korviin, koska silloin hän olisi pulassa. Hän ei uskaltanut puhua koulukiusauksesta kotona, vaan jätti asiat koululle. Toivottavasti opettajakaan ei ottaisi yhteyttä, olisi mukavaa pysytellä coolina edes jossain!

Elämä kului melko lailla uomissaan useamman vuoden. Nyt koitti päivä, jolloin olisi Tomin ja Saaran syntymäpäivät! Saara menisi seuraavan päivänä yläasteelle, samoin Tom. Se, että sisko oli samalla luokalla, oli kova isku koulun kovikselle, ja sen seurauksena pojasta tuli hyljitty nörtti, joka ei välittänyt toisten mielipiteistä!

Saara katseli isosta tornista alas ja mietti mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Toki hän oli huomannut kehossaan tapahtuneet muutokset, mutta ne häiritsivät elämää silti.

Taina valvoi lapsia ikkunan lävitse.

" Ruokailuaika, lapset, tulkaahan sisälle! "

Tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä. Miten hän voisi kertoa Saaralle tytön tulevaisuudesta?

" Muistakaahan kaikki, että tänään on tärkeä päivä! Saaran ja Tomin on aika siirtyä teini-ikään " Taina valisti perheen pienimpiä.

Saara sai puhallettua kaikki kynttilät. Hänen ainoa toiveensa oli, että kaikki säilyisi ennallaan.

" Paljon onnea Saara " Tom sanoi. Saara hymyili nätisti, nyökkäsi ja lähti punehtuneena huoneeseensa.

Muutamia vuosia oli kulunut, ja Taina katseli ulos ikkunasta. Pystyisikö hän kertomaan Saaralle?

Aamupalaa syödessään Saara huomasi, että hänelle oli kertynyt varsin runsaasti ylimääräisiä kiloja. 

" Mitä kummaa, aloitan laihdutuskuurin heti tämän jälkeen! "

Ylimääräistä tehtävää koitui kuitenkin sen vuoksi, että papukaijaa ruokkiessaan Saara oli unohtanut häkin auki. Tällöin papukaija pääsi karkaamaan, ja sen pyydystämiseen meni useampi tunti..

Taina sai sen kuitenkin pyydystettyä ja vietyä takaisin häkkiin. Tyytymättömänä kaija raakui koko aamupäivän, sillä olisihan se ollut paljon mukavampaa lennellä kuin istuskella häkissä.

Taina oli taas huolestunut. Tänään olisi se päivä, jolloin hänen pitäisi kertoa Saaralle. Olisi pakko.

Saara jatkoi kuntoiluaan ja laihdutuskuuriaan. Hän oli saanut jo karistettua pari kiloa, mutta ei se missään näkynyt.

" Mm, Taina.." Jesse sanoi keskeyttäen ruoanlaiton.

" Niin? "

" Haluaisin mennä yliopistoon. Olisiko se mahdollista? "

" Totta kai! Odotinkin jo, että milloin kysyisit tuota! Kyllä saat, pidä hauskaa " Taina sanoi ja hymyili Jessen iloiselle ilmeelle.

Jesse hyväksyttiin opiskelijaksi Simcityn yliopistolle. Hän lähti jo samana iltana, jotta ehtisi seuraavan aamun ensimmäisille luennoille. 

" Hyvästi, emme tule näkemään enää! " Jesse huikkasi. Kaikki tiesivät, että valitettavasti se oli totta - opiskelujensa jälkeen Jesse mitä varmimmin asuisi koulusta löytämänsä tyttöystävänsä kanssa kotikaupungissaan.

Kun perheen baletista innostuneet tytöt olivat vaihtaneet harrastuksia, ostettiin balettitangon tilalle kuntopyörä.

Näin Saara pääsi taas askeleen lähemmäs normaalipainoa!

Ainoat ihmiset, jotka keskittyivät läksyjen tekoon, olivat Tom ja Susanna. (ANTEEKSI noi ärsyttävät siniset tuolla ylhäällä -.-)

Ja Tom ja Liisa olivat ainoat ihmiset jotka olivat illallisella.

Saara kyllästyi kuntopyörällä polkemiseen ja alkoi katsoa kauhuleffaa. Liisalla oli kuitenkin hänelle jotain asiaa, joten elokuvan katsominen jäi sikseen ja Liisa meni sen edelle.

Tainalla oli jokseenkin yksinäinen olo. Lapset, Susannaa lukuunottamatta, eivät enää juurikaan välittäneet hänestä. Kukaan ei enää tullut halaamaan häntä koulun jälkeen, eikä oikeastaan mitään muutakaan huomiota hänelle osoitettu.

Hän yritti kuitenkin parhaansa(hulluuden rajoissa).

Kuullessaan Saaran iloisen hihkaisun olohuoneesta, hän päätti kertoa totuuden tälle nyt heti.

" Saara. Meidän täytyy jutella. Tulehan tuonne ulos, minulla on sinulle tärkeää asiaa! "

" Noo? "

" Saara. Tiedäthän, että vanhemmistasi ei tiedetä oikeastaan mitään.. Paitsi sen, että he ovat kuolleet. Jollakin erikoisella tavalla. "

" Epäilen, että heidät on murhattu, mutta sitä emme voi todistaa mitenkään. Löysin vain sinut. "

" Entä sitten? Tiedän kyllä, että vanhempani ovat kuolleet. Miten se liittyy tämänhetkiseen tilanteeseen? "

" Vanhempasi jättivät sinulle tontin. Saara, kun löysin sinut, sinun päälläsi oli kirje, jossa oli veritahroja. Siinä vanhempasi käskivät tyttärensä löytäjän pitää tästä huolta siihen asti, kunnes tämä täyttäisi kuusitoista. Sinä olet mennyt jo vuoden verran sen yli. Kirjeessä he käskivät myös antaa tyttärelleen tontti - muistatko, se järkyttävän suuri, jossa kävimme aina leikkimässä? Se on sinun omaisuuttasi. "

" Eikä siinä vielä kaikki! He vaativat, että tyttären, eli sinun, pitäisi muuttaa tontille. YKSIN. Ja minun on pakko, lain nimissä, siirtää sinut sinne, eli päästää sinut omillesi, vaikka et henkisesti ole siihen ehtinyt yhtään valmistautua "

" Mutta olen varma, että selviydyt siitä! "

" Entä jos en? Jos en tahdo? Jos en selviä? Jos elämästäni tulee pelkkää helvettiä? Jos.. "

" .. Jos sinäkin kuolet. Sitä emme voi tietää, kuten emme mitään muutakaan. Varmaa on vain se, että olet järkevä, ja viisas tyttö, tulet varmasti selviämään! Tulemme tervehtimään sinua aina kun ehdimme, ja tulen aina varmistamaan, että sinulla on kaikki hyvin. Minulta saat mukaasi pyöreät 5000 simeolonia, niillä sinun on pärjättävä. "

Kun Saara käveli huoneeseensa, hänen poskelleen vierähti yksi pieni kyynel. Kuului yksi nyyhkäisy, ja toinen kyynel vierähti hänen poskelleen. Hän olisi yksin.

" Lähdemme heti kun toiset ovat lähteneet kouluun! "

Ja niin taksi saapui pihaan, ja Saaran lähdön aika koitti.

Tuosta hetkestä lähtien hän olisi itse vastuussa elämästään. Ihan yksin.

Mikä on salaisuus hänen vanhempiensa takana? Mitä taakkaa hän joutuisi kantamaan?

------------------------------------------------------------------------

Tässäpä tämä! Kommentoikaa rakkaat ihmiset, täällä suunnittelen loppujuonta tarinalle =)

/ Maya