Teidän pitäisi olla ylpeitä minusta, olen saanut tavallisen päivitystahtini takaisin! JEE : )
----------------------------------------------------------------------------------
Se oli kauhun hetki. Koko perhe katsoi kauhuissaan maassa tuskissaan makaavaa Suvia, ja odotteli paniikissa ambulanssia. Jokainen hetki veti enemmän ja enemmän Suvin tilaa heikommaksi, jokainen hengenveto vei voimaa seuraavalta. Pian kaukaa kuului sireenin ääni. Ambulanssi kaartaa pihaan, nappaa Suvin kyytiinsä - kukaan ei lupaa, että Suvi selviää, mutta kaikki yrittävät kaikkensa, jotta näin tapahtuisi. Mies, joka aseen kanssa saapui paikalle, on napattu läheisestä katuojasta, kaatokännissä. Todennäköisesti mies kuului Lontoon kiihkoryhmään, siihen samaan, joka halusi kostoa kotiensa tuhoamisesta ja elämänsä pilaamisesta. Toinen vaihtoehto olisi se, että mies kuuluisi jo aikoja sitten maan alle painuneeseen huumeliigaan, jolla tiettävästi oli sivukonttoreita ympäri maailmaa.
Lauri oli pahoillaan, hän joutuisi selittämään Auroralle koko tilanteen hetkellä, joka ei todellakaan ollut siihen sopivin. Hänen onnekseen neiti suhtautui tilanteeseen kuitenkin kohtuuhyvin, unohtaen koko asian melko pian.
Eihän heillä ollut mitään hätää, niin kauan, kunnes liigan haarakonttorit vahvistuisivat. Niistä suurinta osaa tuhottiin para-aikaa poliisien soluttautumisella, ja koko maailma yritti mahdollistaa heille normaalia elämää.
Kului kokonainen vuosi, ennenkuin Suvin tilasta saatiin varmuus. Se oli pitkä, kärsimyksen vuosi - sen aikana kerettiin käydä jo oikeudenkäyntikin, jossa kipurahoja saatiin muutama tuhat euroa - ei kuitenkaan enempää, koska mies ei ollut syyntakeinen.
Pääasia oli kuitenkin se, että Suvi tulisi selviämään.
Perhe vaihtoi asuinpaikkaa melko pian. Vanha talo jäi ahtaaksi Auroran muutettua mukaan perheen jo ennestään sotkuiseen elämään, ja koska pari tuskin jäisi lapsettomaksi, Suvi ja Max päättivät ostaa tontin meren rannalta.
Suvi pääsi sairaalasta juuri parahiksi kuopuksensa syntymäpäiville. Hän oli selvinnyt vakavasta vammastaan, sisäisistä verenvuodoista ja shokkisydänkohtauksesta - ja kaiken tämän jälkeen voisi jatkaa elämäänsä täysin normaalisti. Kuinka uskomattoman onnekas hän olikaan!
Talon esittelyä:
Ulko-oven edessä ei tällä kertaa ole varsinaista eteistä, vaan olohuone alkaa siitä suoraan.
Makuuhuoneiden ovia on hieman erotettu puoliseinillä, ja pieni lukunurkkaus sijoittuu sopivasti seinien väliin.
Lipastot, sekä Auroran taloon toivoma dreija, ovat sijoittuneet talon kahden vessan väliin. Ruokailutila näkyykin jo tuolta, samoin palanen keittiötä.
(simejä vailla muutosta, ja kissakin lähti talosta...) keittiö on oikeastaan nurkkaus, jossa talon naisväki jostain syystä viihtyy.
Tarkempaa kuvaa ruokailutilasta ja ah-niin-ihanasta ikkunaseinästä!
Tässä on talon "aikuisten" vessa, eli astetta siistimpi ja ei niin käytännöllinen.
Tässä taas käytännöllinen vessa, joka tarkoitettu lähinnä lasten käyttöön.
Tästä ovesta siirrytään "vanhusten" eli tämänhetkisen pääparin makuuhuoneeseen.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan suloinen.
Ja kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Oikeanpuolimmaisesta ovesta astumalla päästään pienparin makuuhuoneeseen.
(pienpari :D) Tämäkin makuuhuone on hyvin simppeli.
Vasemmanpuoleisen oven sisältö on tämä: yhdistetty teini-ikäisen huone ja lastenhuone.
Vielä pikkuisen liian kaukaa otettu pohjapiirros, joka ehkä auttaa hahmottamaan talon rakennetta himppusen :)
Tässä teini-iän saavuttanut Liisa. Alan vakavasti harkita perijän vaihtoa...
Ja muutoksen kokenut Aurora.
Ja tässä Laura, suloinen tyttö hänkin.
Aurora ei tuntenut oloaan kovinkaan kotoisaksi vielä. Tottakai hän tunsi, tai ainakin tiesi, talossa asuvat ihmiset, mutta olo oli orpo siitä huolimatta.
Puheenaiheita ei juurikaan ollut, mutta hän toivoi asian korjaantuvan pian.
(kaksi niin eri tavalla kaunista naista, vautsi vau)
Aurora oli lahjakas maalari, joten hän tarjoutui ikuistamaan pääparin taululle, joka voitaisiin säästää myöhemmille sukupolville.
Teini-ikäinen Liisa sai välillä aivan silmittömiä raivokohtauksia.
Viimeisin sinä päivänä, jolloin hän olisi halunnut lähteä illalla juhlimaan, mutta ei päässyt.
"Kuuleppas Liisa, vaikka kuinka nyt kiukuttelisit ja raivoaisit siinä, sinä ET lähde. Onko se asia nyt selvä, vai vieläkö haluat lisää kotiarestia?" Suvi tokaisi terävästi, hieman häveten Liisan käyttäytymistä.
Talon taiteelliset simit...
Ärsyyntyneenä Liisa tuhahti kovaäänisesti ja poistui paikalta niskojaan nakellen. Hän oli todella pahalla tuulella, taas jouduttaisiin perumaan ja sopimaan menoja uudestaan, vain sen takia että hänellä oli natsiäiti.
Illallinen sujui kuitenkin ihan hyvissä merkeissä. Paha tuuli haihtui pikkuhiljaa pois, ja Aurora sai Liisan kikattelemaan pöydässä kovaan ääneen.
Suvi tunsi olonsa hyväksi. Toisaalta myös hieman mustasukkaiseksi, sillä vaikka hän oli todella iloinen siitä, että lapset tulivat toimeen Laurin puolison kanssa, hän ei halunnut, että Aurorasta tulisi tytöille toinen äiti.
"Mitenkäs se perheenlisäys?" Liisa tokaisi ja iski silmää veljelleen.
Auroran ilme oli tosiaankin näkemisen arvoinen.. Niin yllättynyt ja hämmentynyt. Avuttomana tämä katsoi Lauria, anovasti, mutta mies poistui pöydästä punajuuren värisenä.
"Mitä mä nyt sanoin?" Liisa sanoi hätääntyneenä, lähes itkuun purskahtamaisillaan.
"Tuota, me ei olla vielä keskusteltu asiasta.. En edes tiedä Laurin mielipidettä... Mutta ei vielä lähiaikoina" Aurora tokaisi ja yritti hymyillä urhoollisesti. Ruokahalu oli tipotiessään.
Illalla hän yritti ottaa asiaa puheeksi, kun he olivat kahden.
"Lauri.. Siitä lapsiasiasta.. Niin mä olisin sitä mieltä, että me -"
"Niin, ei tosiaankaan vielä! Vai mitä?"
Hymy Auroran kasvoilla kuoli, katosi kuoren taakse ja hän sanoi hiljaa:
"Aivan, juuri sitä olinkin sanomassa."
Keskellä yötä Laura sai päähänsä lähteä leikkimään. Sehän ei tietenkään kehdon ristikon takia onnistunut, ja tyttö tiesi saavansa siskonsa hereille vain ja ainoastaan huutamalla, joten pian koko talo raikui iloista "HELÄTYYS"-huutoa.
Miten Liisa rakastikaan siskoaan! Yli kaiken, mutta silti jatkuva yöheräily ärsytti.
Vastoin äitinsä ohjeita Liisa jätti aina Lauran omille teilleen, antoi tämän vaellella minkä ehti ja naureskeli itselleen vessassa olevalle sotkulle.
Samalla hän söi itse aamiaiseksi lautasellisen muroja, katsellen välillä leikkivän siskonsa perään.
Kun koitti aika kävellä koululle, Liisa nosti siskonsa leikkikehään ja lähti matkaan.
Aamupäivällä, tai oikeastaan heti töidensä jälkeen, Suvi tuli sitten nostamaan väsyneen pikkuisen takaisin nukkumaan aamu-unia.
Aurora oli päättänyt valmistaa perheelle lounaan, vaikka syömässä ei muita olisikaan kuin hän ja Suvi.
"Onnitteluni muuten loistavista arvosanoistasi!" Suvi sanoi, naurahtaen ja hyväksyvällä äänensävyllä. Aurora nyökkäsi ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta - hänestä opiskelusta puhuminen oli hieman kiusallista.
"Shh, ei hätää... Ei mitään hätää. Se oli vain painajainen"
"Rauhoitu pikkuinen, shhh..." Aurora meni rauhoittelemaan painajaisiin herännyttä Lauraa. Tyttö oli aivan paniikissa, itki ja huusi apua minkä kurkusta lähti. Hänen sylissään kuitenkin tyttö rauhoittui pikkuhiljaa, ja pian silmät alkoivat pilkkiä sen näköisesti, että tyttö olisi valmis jatkamaan uniaan.
Unien jälkeen aloitettiin puheopetus. Aurora oli kärsivällinen, iloinen opettaja, joka jaksoi kehua jokaista onnistumista, pitää keskittymiskykyä yllä ja jättää huomioimatta huonot suoritukset.
Samaan aikaan Suvi läksytti Liisaa. Opettajalta oli tullut Wilman kautta viesti, jossa kerrottiin Liisan kiusaavan nuorempaa oppilasta heidän koulussaan.
Tyttö vaihtaisi jo koulua, mutta kiusaaminen olisi saatava kuriin mahdollisimman pian, jotta koulun oppilaat eivät katoaisi kokonaan.
Lauri katseli Auroraa ja sisartaan, joka yritti opetella puhumista minkä vain taisi. Sydän täynnä hellyyttä rakastaan kohtaan, sekä rakkautta siskoaan kohtaan hän alkoi miettiä asioita uudelleen.
Yhdellä katseella hän näytti mielipiteensä Auroralle. Aurora tunsi kylmät väreet selkäpiissään, niin täynnä halua ja tahtoa, sekä uutta, täysin tunnistamatonta tunnettta se oli.
Veli-Sisar-pleikkarimatsi. Kerrottakoon, että taistelu päättyi Liisan voittoon, itseasiassa aikamoiseen murskavoittoon lukemin 20-0.
Aurora oli hämmentynyt. Miehen katse oli ollut täynnä halua, täynnä himoa ja sitä uutta tunnetta, mutta kun hän oli viestittänyt aikeistaan Laurille, se kaikki oli jäätynyt, sammunut. Pienen hetken mietittyään hän veti peiton päälleen ja aloitti Laurin herättelemisen.
Aurora oli saanut valmiiksi pääparin taulun, ja hienolta se näyttikin! Suvi oli todella tyytyväinen lopputulokseen, ja jaksoi muistuttaa siitä Auroraa joka ikinen aamu.
Aikaa oli kulunut jo muutaman hassun kuukauden verran, mutta tämä pari tuli juttuun todella mainiosti.
"Tuota, äiti. Minun täytyy kertoa sinulle yksi juttu.."
"Minulle luvattiin tanssilinjan opiskelupaikkaa Norjan pohjoisosasta, eräästä balettikoulusta. Mutta en tiedä tahdonko mennä sinne.."
" Se on niin kaukana, ja olen vielä aika nuori."
"Sinne ei kyllä olla hyväksytty ikinä tämän ikäisiä ihmisiä. Pitäisiköhän minun hyväksyä tarjous?"
"Totta ihmeessä. Tulet katumaan lopun elämääsi, jos et hyväksy sitä. Olet aina halunnut tanssijaksi, enemmän kuin mitään muuta - jos nyt hylkäät sen haaveen, mitä saat tilalle?"
Niinpä Liisa soitti tanssikouluun ja varasi itselleen lennon illaksi. Eihän hän täältä tarvitsisi kuin vaatteet mukaansa.
Hieman haikein mielin hän asteli taksiin kotipihaltaan. Hän ei enää koskaan palaisi tähän taloon - edessä oli täysin uusi elämä, aivan yksin.
Romanttinen kosinta vessassa.. Oikeastaan tämä on vain suhteen virallistaminen, häitä on järjestelty jo monta kuukautta ilman varsinaisia kihloja.
Oli aikainen aamu, kello oli neljän tietämillä. Suvi valmistautui työpäiväänsä hyvillä mielin. Häitä vietettäisiin pian, mikäli mitään yllättävää ei tapahtuisi. Järjestelyt olivat jo täydessä vauhdissa, enää puuttuisi vieraslista. Aikaa oli kulunut jo monen vuoden verran - pian Liisakin valmistuisi koulustaan. Tänään olisi kaiken lisäksi vielä Lauran syntymäpäivät - hänen viimeisestä lapsestaan tulisi koululainen.
Pieni tyttö valmistautui kasvamaan äitinsä turvallisessa sylissä.
Upea, kaunis... Ihana <3 Tekisi niin mieli vaihtaa perijää, tästä tytöstä tulee nimittäin äitinsä kopio! No, ei sitä tiedä mitä vielä keksin... ;)
Suvi harjoitteli häissä pidettävää puhettaan. Hän oli hyvissä ajoin suunnittelut sen, miettinyt valmiiksi - enää olisi jäljellä harjoitteluosio.
Hermostuneena hän kuunteli myös puhelintaan - hän oli monta päivää yrittänyt tavoittaa sisartaan, nykyistä Fyfferbergin herttuatarta, turhaan. Puhelimeen ei vastattu, eikä takaisin soitettu. Hän oli jo todella huolissaan.
"Poseerataan nyt kunnolla perijäseinää varten" Lauri hihkaisi ja kaappasi vaimonsa kainaloonsa.
Muutama kuukausi myöhemmin tilanne oli hieman muuttunut. Häitä oli jouduttu siirtämään, sillä Aurora oli raskaana, eikä halunnut viettää elämänsä parasta päivää pahoinvoiden tai väsyen.
Lauri suhtautui asiaan kohtuullisen hyvin, toisille ei sitä vielä oltu sanottu - vaikka eipä kukaan sitä varmaankaan ole jättänyt huomioimatta, oli mahalla kuitenkin kokoa jo ihan kohtuullisesti.
Niinpä ruokapöydässä Max pamautti kissan pöydälle. "Taitaa olla perheenlisäystä tulossa tälle nuorelle parille" hän sanoi ja katsoi Auroraa kiusoittelevalla ilmeellä.
Kaikki onnittelivat säteileviä Auroraa ja Lauria, ja ruokapöytäkeskustelun aiheena olikin lopun aikaa lapsen sukupuoli ja nimi.
Aika kului huolestuttavan nopeasti. Raskaus veteli jo viimeisiään - muutama hassu päivä laskettuun aikaan kauhistutti tulevia vanhempia.
Oli aurinkoinen lauantaiaamu, ja Aurora ja Lauri olivat päätäneet viedä Lauran läheiselle leikkikentälle leikkimään.
Veli-sisar-suhde oli juuri niin mallikkaasti kohdallaan kuin se voisi olla. Lauria hieman harmitti, että hän ei nähnyt siskoaan juuri lainkaan tämän ollessa aivan pieni, ja koska he olivat tavanneet vasta tytön tiedostaessa jo ympäristöään, hän oli kuin toinen isä tälle.
Aurora katseli hyväntuulista Lauraa ja hymyili itsekseen. Kohta hänelläkin olisi oma lapsi, ei aivan tuon ikäinen, mutta silti lapsi.
Tässä välissä hieman uudistunutta kuvaa talosta - tai pikemminkin sen yläkerrasta.
Tämä kyseinen huone on talon harrastustila, sillä vanhemmat ja isovanhemmat halusivat taata kaikille lapsille mahdollisuuden toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.
Tässä taas lasitettu porraskäytävä/portaikko sekä yläkerran aula. Näiden huoneiden lisäksi yläkerrassa on kaksi tyhjää, kalustamatonta makuuhuonetta tulevia lapsia varten :)
Koska häät olisivat jo muutaman viikon kuluttua, Lauri sovitteli jo hieman hermostuneena pukuaan ja yritti valita itselleen sopivan väristä solmiota.
Vaikean valinnan jälkeen hän päätti keittää itselleen kupillisen kahvia ennen töihin lähtöä.
Töissä kulkeminen huolestutti häntä hieman, sillä näin Aurora joutuisi olemaan kotona muutaman tunnin itsekseen ennen muun väen palaamista kotiin. Aurora kuitenkin sinnikkäästi vakuutti, että hänellä ei ole mitään hätää, että kyllä Lauri voisi mennä töihin, mutta silti miestä epäilytti koko asia.
Samana päivänä myös Laura joutui vaatesovitukseen.
"Käännyppäs nyt, niin nähdään se mekko myös etupuolelta! Pitäähän morsiusneidon olla kauniin näköinen" Suvi sanoi ja iski silmää tytölleen.
Kun pakollisesta osiosta selvittiin, ryntäsi Laura luistelemaan pihan luistinradalle (erittäin uskottavaa :D).
"Ei, en ole tilannut sellaista hääkakkua! Tilasin mansikka-sitruunakakun, en suklaakakkua! Valitettavasti en voi hyväksyä tarjoustanne. Aivan, juuri niin! Kuulemiin"
Hääjärjestelyt aiheuttivat melko kohtuutonta stressia kaikesta valmiudestaan huolimatta. Aina välillä Aurora tunsi pieniä nipistyksiä vatsanpohjassaan, niin paljon kaikki häntä jännitti.
-------------------------------------------------------------------------------------
Auroralla on ihana bugi, hän on jäänyt ikuisesti kasvutavoitteeseen :(
Tämä oli siis ilmoitusasia, jos joku ihmettelee miksei Auroralla ole ammattia : D
Ja jaa. Otsikko ei oikein osaan istu, talossa oli pieniä EPÄUSKOTTAVIA kohtia (kuten se luistinrata) ja teksti oli harvinaisen tönkköä, mutta ehkä te kestätte sen ja muistatte kommentoida ahkerasti!
Päivitystahti jatkunee samanlaisena kuin mitä se oli ennen koulujen alkua (ei kuitenkaan näin nopeana :D)
/Maya
Kommentit