Heippa! Maya on taas kehissä ja kirjoittelee nyt Legacya :) 

Kaksi, tai oikestaan kolmekin asiaa! Ensinnäkin ISO anteeksipyyntö siitä, että kuvat on pieniä ja epäselviä. En muistanut säätää kamera-asetuksia... *punastuu* Mutta seuraavassa osassa sitten :)

Ja tein tälle Lc:lle alun, se lähtee kyllä aloittajan aikuistuttua liikkumaan ihan normilc:n tapaan.

Kiitos ja kumarrus; eikun lukemaan! (ja anteeksi vielä ne kuvat PLUS se että katto näkyy ja vammaa ja vaikka mitä! Korjaan kaikki ensi osaan ;) )

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Taloesittely:

 

 

 

Tässä on talo, eli orpokoti, ulkoapäin.

 

 

Violetit rappuset, jotka huomaatte aivan selvästi, on kiinnitetty tukevasti alla olevaan tiilipohjaan. Myös talo on tiiliä, jotta mahdollinen lasten leikkiminen (tulitikuilla) ei sytyttäisi koko taloa tuleen.

Kun astumme ovesta sisään, on vastassa tällainen näkymä. Laamat läjässä -peli on uusin hankinta - orpokotihan toimii valtion varoilla.

Rivelbeltissä, pohjoisen Islannin pikkuruisessa kylässä, on useampi orpokoti. Näistä tämä on vain yksi ainoa, ja koska tämän omistajalla on myös omaa rahaa käytössä, aika hyvin varusteltukin sellainen.

Lapsilta on kielletty kauhuelokuvat, mutta muuten televisionurkkausta voi käyttää lähestulkoon mielensä mukaan. Seuraavana hankintalistalla olisi pelikonsoli.

Ruokasalin seinällä on avattava ikkuna - se tuleekin tarpeeseen, sillä talossa on välillä paljonkin tohinaa. Olohuone ja ruokasali ovat yhteisessä tilassa, ja keittiökin kuuluu siihen. Näin lapsia on hieman helpompi valvoa.

(katto -.-) Keittiö on moderni ja nykyaikainen - lukuunottamatta valkoista syöttötuolia, joka on orpokodin (toistaiseksi) ainoan taaperoikäisen lapsen käytössä. Lapsille on oma pieni liesi syöttötuolin takana. Jokainen korjaa jälkensä myös itse - astiat astianpesukoneeseen ja roskat roskikseen. Talvi-iltoina voidaan keittää kaakaota ja kesällä tehdä kaupan hedelmistä mehua, sillä orpokodilla ei ole vielä omaa puutarhaa.

Lapsilla on myös tilaisuus harrastaa liikuntaa - pihalla heitä odottaa leikkikenttä ja jalkapallomaali ja sisällä balettitanko. Oikeanpuoleisesta ovesta pääsee..

... orpokodin johtajan/ylläpitäjän huoneeseen. Huoneen ikkunasta voi tarvittaessa valvoa lapsia, ja ilmoitustaululle on merkattu kaikki tärkeät asiat.

Taaperoasukkaan huoneeseen pääsee tästä viereisestä ovesta. Se on hyvin simppeli sisustukseltaan, mutta kelpaa varmasti.

Balettitangon ja kasvumittarin välistä mennään seuraavaksi. Tuosta kasvumittarista on mitattu yhteensä 10 lapsen pituus monen vuoden ajan. Orpokoti on kuitenkin vasta viitisen vuotta vanha.

Tässä huoneessa nukkuvat talon pojat. Heistä toinen on galakseista ja ufoista kiinnostunut tiedenero, toinen on jalkapallofani (ja -huligaani) jonka saa kiskoa pois maalin äärestä.

Ja taas mennään vasemman puoleisesta ovesta.

Tässä huoneessa asustavat tytöt. Heitäkin on talossa tällä hetkellä vain kaksi. Molemmat tytöt ovat innostuneita baletista, ja he ovat hyviä ystäviä keskenään.

Näistä kahdesta ovesta pääsee vessoihin, joita tämänkokoisessa perheessä on hyvä olla kaksi.

Tässä näette ne vielä hieman lähempää :)

Ja jotta orpokodin voisi hahmottaa hieman paremmin, nappasin teille vielä pohjapiirroksenkin :)

Itse tarinaan:

Saara Sunshine, 8 vuotta, on ollut orpokodissa nyt jo viiden vuoden ajan. Hänen vanhempansa kuolivat, mutta kukaan ei tiedä miksi, tai milloin, sillä hänet löydettiin yksin talosta itkemästä. Heitä ei vain ollut.

Saara ei oikeastaan koskaan kaivannut vanhempiaan. Orpokodin lapset ja omistaja olivat hänelle tärkeitä.

Tom ja Liisa viihtyivät keskenään. Leikit oli aina kesken, ja vaikka Saara joskus yritti päästä mukaan, ei salaisuuksia valotettu kolmannelle osapuolelle. Ystävä hän kuitenkin oli kummankin kanssa, ja se riitti hänelle.

Orpokodin omistaja, Taina, piti huolta pikkuruisesta Susannasta. Susanna ei saanut vielä leikkiä toisten lasten kanssa (ilman valvontaa), sillä ikäero teki leikeistä aika vaarallisia.

" Ollaan ystäviä ikuisesti, vai mitä Jesse?"

Hippaleikit alkoivat ja kestivät aina melkoisen pitkään. Onneksi oli hyvä sää, leikkiminen ulkona oli helppoa ja hauskaa!

Aina välillä Tom sai Jessen pelaamaan jalkapalloa hänen kanssaan. Pieni espanjalaissyntyinen poika oli porukan vanhin - 9 vuotias. 

" Ähäkutti, maaliin meni! "

" Jos nyt sekoitan tätä ja tätä ja vähän suolaa ja sokeria ja pippuria... Onkohan se hyvää?"

Saara oli kiinnostunut ruoanlaitosta, mutta vielä ei pieniä tyttöjä päästetty lieden ääreen. 

Susanna rakasti nallea, joka orpokotiin oli ostettu. Se oli hänen suosikkinsa.

" Kiltti nalle, leikitään nätitti, joohan" 

" Voi ei, se paloi! Apua, apua, apua, mitä minä teen!!!"

"Sinusta ei varmaankaan aivan vielä tule kokkia.. Mutta kyllä se siitä kun harjoittelet." Tainan mielestä Saara oli suloinen tyttö, jolla oli paljon haaveita. Hänen vanhempiensa kohtalo vain suretti häntä. Tyttöparka, ei tiennyt mitään vanhemmistaan! Mutta pian tilanne korjautuisi..

Kun keskipäivän aurinko äityi liian kuumaksi, lapset siirtyivät sisälle pelaamaan Laamat Läjässä -peliä. Samalla käytiin kiivasta keskustelua aaveista.
" Kuulitteko, minä katsoin salaa kauhuelokuvan, ja siinä oli kummituksia! " Liisa sanoi ja odotti toisten katseita. Niitä ei kuitenkaan herunut, sillä kaikki keskittyivät pelaamiseen.

" Jes! Ei kaatunut! Tom, sinun vuorosi" Saara hihkaisi ja alkoi nauraa. Hän oli niin onnellinen, ettei voisi kuvitella mitään muuta itselleen. Nämä ihmiset, tämä hetki, koko koti. He olivat perhe, viis muista..

Taina valmisteli lounasta sillä aikaa kun lapset pelasivat. Kesäpäivän kuumuuden vuoksi hän tarjosi pelkkiä voileipiä, eihän lapsille mikään ruoka maistuisi kuitenkaan.

" Lapset, tulkaahan syömään!"

Ruokapöydästä kaikuivat iloisten lasten äänet. Naurua, vitsejä, hauskoja juttuja. Pieniä asioita, jotka tekivät elämästä arkipäiväisen ja helpon.

Susanna ei olisi malttanut odottaa syntymäpäiväänsä. Oli tylsää istua itsekseen syöttötuolissa toisten naureskellessa ja jutellessa vieressä.

Mutta onneksi Taina keskeytti aina omat ruokailunsa lasten hyvinvoinnin puolesta. 

" Saara, Tom, Liisa ja Jesse, oletteko hieman hiljempaa? Susannalla on päiväuniaika"

" Joo, kyllä se sopii! Me voidaan mennä ulos" Saara sanoi ja korjasi astiat pöydästä.

Taina valvoi iltapäivisin lasten leikkejä. Yleensä nämä leikkivät ihan kohtuullisen kiltisti, mutta joskus sattui riitoja, kaatumisia tai pahoinvointikohtauksia. Silloin hän ajatteli, että on hyvä, että hän valvoo lapsia.

Mutta ei hän kauaa jaksanut paikallaan olla. Liisan kanssa pallottelu oli hauskaa, ja tyttö kehittyi puuhassa koko ajan.

Karusellinkin kanssa oli hauskaa, joskin se aiheutti pahoinvointia osalle lapsista. TÄmä pieni leikkikenttä kuitenkin oli merkittävän suuri osa pienten lasten elämässä.
Saara kieppui ja kieppui, nauroi ja kiljui. Hän oli onnellinen.

Mutta kuinka kauan?

--------------------------------------

Tässäpä tämä :) Anteeksi, kuvat ovat pelkkää paskaa, epätarkkoja ja liian pieniä.. Korjaan sen kuitenkin seuraavaan osaan!

Kommenttia?