... Ennemmin tai myöhemmin.
Tässäpä uutta osaa, jonka tekemiseen on mennyt TODELLA kauan, pahoitteluni! Seuraavan osan kuvat ovat myös valmiina, joten ei hätää, sen tekemisessä ei mene aivan näin kauaa :D
---------------------------------------------------------------------------
Jotta Suvin alkava kapinaikä saataisiin kuriin, perhe päätti muuttaa pois, uuteen asuntoon ja asuinpaikkaan.
Perhe muutti aivan Englannin rajalle, Edinbourghiin. Saara oli onnellinen siitä tiedosta, että kukaan tuskin osaisi jäljittää heitä täällä.
TALOESITTELY
Eteinen
Vasemmalle käännös NYT :D
Keittiö :)
Vanhempien makuuhuoneen ovi...
... ja itse makuuhuone.
Olohuoneesta vilaus...
....
... kylpyhuone
Santerin huoneen ovi...
...
Ja tyttöjen huone :)
TARINAAN:
Suvi:
En saanut mielenrauhaa, jollen tietäisi tarkkaan, mitä laittaisin ylleni. Vittu, ei onnistu.
Mutsi valitti mulle taas mun kielenkäytöstä.. "Suvi, ymmärräthän sinä, että kielenkäyttösi takia joudut melkoisen varmasti syrjityksi täällä? Täällä ei ole tapana käyttäytyä niin huonosti kuin kaupungissa.."
Pyörittelin päätäni ja jätin sen sanat omaan arvoonsa. Itsehän mä ystäviä täältä hakisin! Vaikka kieltämättä tuo hieman kolahti.
Santeri kulutti aikaa leikkien uudessa kylpyammeessa. Peiliseinä oli mukava, koska siitä pystyi katsomaan itseään, ja kuvitella oman miehistönsä monta kertaa helpommin.
Leikki keskeytyi, kun Saara astui huoneeseen ja sanoi kohtalokkaat sanat:
"Santeri, nyt HETI pois sieltä ammeesta leikkimästä, minä haluan päästä kylpyyn!"
Chattailin illalla koneella. En kuitenkaan löytänyt sieltä ketään, juttelin vain entisten ystävieni kanssa. Mitäs väliä niillä enää on, enhän nää niitä enää ikinä. En mä ainakaan meinannut tehdä yhtää mitää sen etee.
Jotta saisin täältä uusia ystäviä, kävin rentouttavassa vaahtokylvyssä.
Sannalla oli synttärit, mutta kaikessa muuttotohinassa se vähänniiku unohtu. No, mä kasvatin sen, ja jätin kehtoonsa nukkumaan, kattokoot vanhemmat aamulla uutta tytärtään.
Aamulla nappasin vaan sopivat vaatteet henkarista ja puin ne äkkiä ylleni. 
Kukaan muu ei ollut vielä herännyt, joten nappasin hiukset kiinni. Suloinen Suvi on poissa, tilalla miestennielijä..
Just, kun olin laittautumassa, haistoin palaneen käryä. Eikä mitenkään kuvainnollisesti, vaan ihan in real life..
Mutsi oli sytyttänyt tulipalon, eikä päivän vanhassa talossa mitään sammuttimia ollut!
Siispä palokunta hätiin. Myöhästyisin taatusti koulusta...
Heti kun toi episodi oli ohi, mä marssin kouluun niin nopeasti kuin ikinä ehdin.
Kaikki tuijotti mua. Kun kuuntelin puhetta, kuulin lähes täydellistä kirjakieltä. Se oli viimeinen pisara...
Kunnes äkkiä mun katse tavoitti söpön jätkän. Mun sydän löi tuhatta ja sataa, ja kädet hikosivat. Tuosta tunteesta pois päästäkseni marssin äkkiä katsomaan, millä luokalla olisin.
Turha vaiva.. Tässä koulussa on näköjään vain yksi luokka. Mun luokka.
Kuullessani mun takana istuvan lissujengin mollaamassa mun vaatteita ja mua, mulla kilahti totaallisesti. Kyyneleet nousi silmäluomille, ja mun oli pakko istua.
Pakenin orpoa oloa koulun vessaan. Tai pukuhuoneeseen. Kumpikohan se mahtoi olla..
Kellojen soiton jälkeen menin luokkaan, kuivasin kyyneleeni ja istuin kulmaan, paikalle, jonka vieressä ei istunut ketään.
"Hyvää päivää kaikki oppilaat! Osan kanssa me eilen nähtiinkin, mutta tänään täällä on uusi ihminen, joten voisimme pitää esittelykierroksen"
"Olen Kirsi, teidän opettajanne. Opetan kaikkia aineita teille, ja sen lisäksi toimin koulun rehtorina."
"Max, aloitatko?"
"Ookoo... No, mä oon siis Max. Ja en tykkää tästä paikasta. Mutta koska isäni on - aivan. Siinä kaikki."
" Mä oon Liisa. Oon TOOOSI hyvä koulussa, ja mun pulpettiin ilmestyy aina jostain IhQdaa merkkejä!"
Tyttö vilkaisi mua ja sanoi sitten: "Ja Max on mun poikaystävä"
"Liisa, tiedät itsekin, että et puhu totta! Max on vapaa kuin taivaan lintu, se ei siitä mihinkään muutu vaikka kuinka selittelisit!
Siis, mä oon Meiju, luokan kovaäänisin ja rääväsuu, koko koulun kiistaton kuningatar. Kukaan ei voi olla mua parempi - et edes sä Kirsi, valitan!"
"Mä oon Timo"
"Lauri"
"Mira, ton ärsyttävän Meijun sisko. Se ei todellakaan ole paras yhtään missään, kuvittelee vaan.."
"Mm... Mä oon Suvi. Muutettiin tänne, en ees tiiä mistä, mutta muutettiin kuitenkin, koska mulla oli tapana käydä juomassa iltaisin. Ja nyt en tunne täältä ketään, paitsi... No, en ketään."
"Asia korjaantuu kyllä varmasti pian" opettaja sanoi, ja kääntyi kirjoittamaan taululle.
Kellojen soidessa kaikki ryntäsi luokasta karmeaa vauhtia pukuhuoneisiin. Seuraavana oli liikuntaa, joten...
"Kuule, vähänkö se Suvi oli HOT! Lauri, sun on pakko iskeä se!"
" Turha vaiva pojat. Se on jo mun"
Juoruilu jatkui vielä pukuhuoneessakin. Oikeestaan mua ei kiinnostanut, mutta...
Meiju, se idiootti...
Mut Mirasta mä tykkäsin. Meistä tuli kavereita heti.
Iltapäivällä toisia oppilaita tultiin hakemaan bussilla, mä kävelin kotiin.
Opettaja oli antanut meille läksytehtävän, ja mä halusin saada sen heti alta pois. 
Menin siis pöytään mutsin tentattavaksi, ja samalla yritin tehdä läksyjäni. Eihän siitä mitään tullut..
Sitten soitin Miralle, jos se haluaisi tulla käymään meillä. Olisi kiva tutustua siihen hieman paremmin...
Koko illan juoruilimme milloin kenestäkin. Ensin ulkona...
... sitten sisällä.
Kunnes Miran oli aika lähteä.
Söimme marjapiirakkaa iltapalaksi, ja innoissani selitin äidilleni läksytehtävästä, jonka olin saanut selätettyä. 
Rättiväsyneenä kaaduin sänkyyn, ja odotin huomista jo innolla.
Viikot kului eteenpäin tasaista tahtia. Mun ja Maxin välillä ei tapahtunut vielä mitään, mutta odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa.
Tunsin sen katseet mussa, ja tiesin, että meidän välille syntyis jotain.
Ruokailussa istuttiin samassa pöydässä, mutta en uskaltanut sanoa sille mitään.
Sitten istuskelin käytävässä, ihan hissukseni ja yksikseni.
Ja se tuli juttelemaan!
"Suvi, et haluais lähteä mun kanssa ulos joku päivä?"
" Joo Jos vaikka nähtäis meillä tänään?"
Pyyntö hyväksytty. Mulla oli TREFFIT!
Lopputunti soljui unessa eteenpäin, ja sain esseeni valmiiksi paljon ennen muita.
Juoksin nopeasti kohti kotia, sillä minun täytyisi valmistautua! Treffit, vau!
Sillävälin, kun etsiskelin hermostuneena kaapista sopivaa asua itselleni, faija oli juuri saapunut töistä.
Se tuijotti Maxia kyllästyneenä, kunnes tajusi, että tännehän se on tulossa.
"Suvi, tunnetko sinä tuon pojan?"
"Koulukaveri.."
Moikkasin Maxia epävarmasti. En tiennyt, mitä hän halusi, mutta...
.. mun oli aika paljastaa omat tunteeni. Oltiinhan me tunnettu jo riittävän kauan, muutama viikko.
"Max, mä...
tykkään susta"
Jäin odottamaan Maxin vastausta, käänsin katseeni pois hänen silmistään.
Se tarttui mua kiinni olkapäistä ja veti lähelleen. Sitten se suuteli mua uudestaan, ja mä tiesin, että meistä tulisi jotain.
"Niin mäkin susta" se sanoi ja katsoi mua silmiin. Mä olin maailman onnellisin tyttö!
Meillä oli hellät hetket myös porukoitten huoneessa. Valitettavasti kuitenkin mutsi tunki sinne nukkumaan...
.. ja mun oli aika hyvästellä Max.
Äkkiä yön hiljaisuuden katkaisi auton ääni. Auto pysähtyi heidän talonsa kohdalle. Kuului oven paukahdus, ja koko talo oli hereillä.
Tällä hetkellä oli juuri menossa Sannan ja Santerin syntymäpäivät. Santeri oli kasvamassa teini-ikään, ja Sanna lapseksi. Mutta kohtalo päätti toisin.
Sosiaalityöntekijä tuli, nappasi mukaansa Santerin ja Sannan, ja lähti. Sanomatta sanaakaan, kertomatta mitään.
Saara oli typertynyt. Ei voinut olla totta, hänen lapsensa! Ja niinkun hän aina oli heitä hyvin hoitanut...
Auton punaiset takavalot valaisivat itkevien lasten kasvot, jättäen viimeisen muiston lapsistaan vanhemmilleen.
Unelmien päivästä tulikin painajainen.
----------------------------------------------------------------------------
Siinäpä se! Onnittelen itseäni :) Ihanaa, sain sen valmiiksi! KOMMENTOIKAA rakkaat ihmiset, joohan :)
Kommentit