Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

30.11.2011 - 15:15

On taas aika päästää teidät lukemaan uutta osaa ! Sain myös aikaiseksi lisätä jo ilmestyneet osat listaan sekä tehdä perijälistan : ) Olisiko latauslistalle tarvetta..? Suunnitelmissa olisi vielä siistiä osat-laatikkoa sillä se näyttää kovin.. No, epäsiistiltä :D

Melkein unohdin! Tuolla seassa näkyy erikoisen värisiä kuvia, joiden alla on kursiivi teksti. Se on LIISAN kerrontaa ja yleistä näkemystä käsiteltävistä tilanteista!

Lisäksi vaihdoimme taloa bugituksen takia.

---------------------------------------------------------------------------

Tähän alkuun esittelyä talosta, joka joutui sisustushimoni kohteeksi..

Huomaatteko, olen käynyt "ostoksilla" ! Mukaan tarttui mattoja, verhoja, tapetteja... ja muuta mukavaa ! :)

Eräänä päivänä, Liisan raskauden ollessa jo melkolailla loppusuoralla, Aaro otti esiin aiheen, josta oli jo useaan kertaan keskusteltu.

Me oltiin mietitty sitä jo pidemmän aikaa. Haluttiin, että lapset saisivat kasvaa rauhassa, ilman toimittajien jatkuvaa utelua ja tirkistelyä. Koska elämäntilanteemme oli mitä oli, päätettiin, että muutettaisiin lapsen syntymän jälkeen pois täältä kaupungista, Belladonnapoukamaan, jossa saisimme, ainakin toivottavasti, olla rauhassa.

Lapset suhtautuivat päätökseen hyvin. Vanhempiensa tavoin he alkoivat olla jo kyllästyneitä jatkuvaan viestipommitukseen ja toimittajien soitteluun, ja kaipasivat rauhaa.

Välillä keittiössä käytiin pitkiä keskusteluja siitä, miten tämä vaikuttaisi Lucan (l. ufopojan :D) elämään.

Näistä keskusteluista kuluikin vain muutama hassu päivä, kun perheen kuopuksen oli aika syntyä.

Saadessaan pikkuisen syliinsä Liisan täytti suunnaton ilo ja riemu. Hänen suurin toiveensa oli toteutunut!

Kuten kuvasta näkyy, tyttö sai nimekseen JOHANNA.

Hellästi Liisa suukotti toista ja katseli ihmeissään, onnellisena omaa lastaan.

Myös Aaro oli suorastaan lumoutunut. Kumpikaan ei sanoin osannut kuvailla sitä tunnetta, joka heillä oli sillä hetkellä. Se suunnaton onni, suurimman toiveen toteutuessa ja vielä yhden lapsen saapuessa heidän elämäänsä..

---***---

"Huoh, eikö äitin ja isän pitäisi olla jo täällä? Taksi odottaa..." Roosa tuskaili. Hän odotti jo innolla muuttoa toiseen kaupunkiin, eikä olisi malttanut odottaa enää hetkeäkään pidempään.

Johanna odotteli rauhallisesti sisällä, leluillansa leikkien. Lastenhuoneen tavarat olisivat viimeiset, jotka täytyisivät vielä pakata.

Uusi elämä odotti!

"Atte, hyvä että satuit paikalle! Nappaappas tuosta noita laatikoita, kannetaan ne vielä muuttoautoa odottamaan. Pian pääsemme lähtemään"

Poika naurahti ja nyökkäsi, ja nappasi sitten pari laatikkoa mukaansa.

Kaikkea muutakin ihanaa oli tapahtunut ! Perheeseen oli syntynyt kaksi koiranpentua, Fifi ja Vesa.

Kaikesta huolimatta oloni oli hieman haikea. Olimme ihan oikeasti muuttamassa... Onneksi sylissäni oleva Johanna naureskeli iloisesti ja väläytti taas yhden hymyn. Hän on oikea hymytyttö..

Viimeisetkin haikeuden rippeet kaikkosivat, kun sisälle ryntäsi toimittaja. Liisa katsahti toista ilmeellä, joka ei paljoakaan jättänyt tulkinnanvaraa, ja käveli sitten tyynenrauhallisesti ulos talosta, suoraan taksiin.

---***---

Roosa asteli etupihan poikki kohti talon kuistia. Tuntui jännältä mennä taloon, josta ei tiennyt mitään ennen sisään astumista.

Kuisti ainakin näytti ihanalta kukkaistutuksineen.

Kun hän astui sisään taloon, näkyi ensimmäisenä viipale olohuonetta.

Tarkempi vilkaisu paljasti myös eteisen luonteenlaadun.

Malttamattomana tyttö harppoi muutaman askeleen ja repäisi ensimmäisen vastaantulevan oven auki.

"Rauhassa Roosa, älä hajoita paikkoja ennekuin ehdimme edes muuttaa tänne!", pahvilaatikon kanssa sisälle astuva Aaro sanoi.

Myös keittiö näkyi ja näytti hienolta. Koko talo oli kuin yhtä ja samaa tilaa, jota hieman oli rikottu puoliseinillä.

Pienen lukunurkkauksenkin tyttö huomasi.

Valoisa ruokasali näytti myös hienolta. Roosa huokaisi hiljaa ja jatkoi matkaansa. Hän ainakin tulisi viihtymään tässä talossa!

Televisiokin oli aivan uusi..

Käytävämallinen huone oli sekin mielenkiintoinen.

Pieni oleskelutila.

"ROOSA, tuu kattoon mitä täällä on!" Luca huusi harrastushuoneesta.

Ja Roosahan ryntäsi paikalle samantien.

Hitaasti hän pyörähti ympäri ja katseli huonetta. Aivan kertakaikkisen upea talo!

Mutta talossa oli huonojakin puolia. Hän joutuisi jakamaan huoneen veljiensä kanssa - ainakin siihen asti, kunnes Johanna kasvaisi vanhemmaksi.

Hän oli kuitenkin saanut hieman yksityisyyttä, kun hänet sijoitettiin seinän taakse.

Pojat nukkuivat seinän toisella puolella.

Talossa oli myös toinen, hieman käytännöllisempi ja tilavampi kylpyhuone.

Käytävän päässä oli tietokone, sekä kaksi pienempää huonetta.

Toisessa huoneessa asusteli Johanna..

... ja toisessa äiti ja isä!

Atte paljasti, että takapihalla oli uima-allas, ja sen Roosa ehdottomasti halusi nähdä!

Tämäkin kuisti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis.

Ja niin oli uima-allaskin. Edes savuttava tehdas edempänä ei häirinnyt maisemaa, se suorastaan sopi siihen.

Myös nouorempia lapsia oli ajateltu ja muistettu jalkapallomaalilla ja keinuilla.

Kaikkein kaunein osa taloa oli kuitenkin lampi ja siihen liitetty kivinen suihkulähde.

Pihalla oli myös hautausmaa muutamia hautoja varten.

Roosa oli hieman ihmeissään. Olihan äiti sanonut, että tässä talossa tulisi perijäkin asumaan, ja mahdollisimman pitkään koko suku, mutta silti tontin ja talon koko hämäsivät.

Johanna oli suloinen, hiljainen lapsi, joka viihtyi pitkiäkin aikoja omassa huoneessaan, leluillaan leikkien.

Atte taas harjoitteli balettitanssijanuraansa varten. Hän oli tällähetkellä töissä tanssinohjaajana paikallisessa tanssikeskuksessa. Isä oli tietysti mielellään apuna pianonsoiton muodossa.

Vaikka Lucan teini-ikään ei ollut enää paljoakaan aikaa, poika jaksoi yhä välittää leluistaan. LULU (harmaa koira) viihtyi yhä enemmän ja enemmän Lucan seurassa, ja pian kaksikon toista osapuolta ei enää nähtykään missään itsekseen.

Lounasaikoihin perhe kokoontui yhteen ja keskusteli kaikesta tapahtuneesta. Näiden keskustelujen aikana Lucan alkuperä selvisi viimeinkin pojalle, samoin muuton syy.

Liisa tunsi olonsa viimeinkin onnelliseksi. Kun he istuivat Aaron kanssa kaksin, takkatulen äärellä romanttista elokuvaa katsellen, tuntui, kuin koko maailma olisi pysähtynyt juuri siihen hetkeen.

Mikäs meillä olisi Aaron kanssa ollut. Olimme tällä hetkellä molemmat työttöminä, elimme perintörahoilla ja säästöillä, joista riittäisi kyllä lasten eläkeikään saakka. Saimme syödä aamiaisen rauhassa, ja viettää aikaa kahdestaan.

Illalla perheessä juhlittiin Johannan syntymäpäiviä.

Kaikkien harmiksi suloisen Lucan oli aika kasvaa teini-ikään.

Johanna oli kiltti ja rauhallinen lapsi, jonka seurassa kaikki viihtyivät. Alkava uhmaikäkään ei vienyt perhettä katastrofiin, vaan arki soljui eteenpäin yhtä ihanana kuin aina ennenkin.

-----------------------------------------------------------------------

Tässäpä vielä kuva Lauran vanhimmasta pojasta : ) Nuoremman pojan kuva on kadonnut jonnekin bittiavaruuteen... Nähtävästi.

HUOMIOHUOMIO! En osaa sanoa seuraavasta osasta vielä yhtään mitään, opiskelu ja harrastaminen vievät niin tuhottomasti aikaa.. Lisäksi tällä hetkellä elämässä on pieniä ongelmia, jotka vievät peli-intoa aika reilusti. Lupaan kuitenkin, että saatte sen mitä luultavimmin ennen uuttavuotta : )

//Samasta syystä myös tarinoidenne kommentoiminen on jäänyt hieman vähemmälle :/ Pyydän anteeksi ja vannon suklaan nimeen että olen varmasti joka ikisen osan käynyt lukemassa ja tulen lukemaan :)

12 kommenttia Kommentoi

Vanhemmat merkinnät »

Kirjoittaja

Maya (tai M_aya) aloittelee taas uutta projektia koneenvaihtoon kaatuneen hullujenhuoneen jälkeen :)

Tällä kertaa pelattavana perus Lc. Alkuun ihan tavallista, mutta minut tuntien kyllä se juonikin tänne sekaan mahtuu - jos ei muuten niin ainakin jonkun sukupolven ajaksi! Mutta kuten Lc Mayereissa, juonta on tai ei ole, se vähän vaihtelee :D

Linkittelen mielelläni, ja ladattuja saa kysellä - en tosin muista kaikkia ulkoa.

Lc:n aloittaja on Saara Sunshine, orpokodissa asuva pieni tyttö. Aikuisuuden kynnyksellä hänelle annetaan tontti, joka kuului hänen vanhemmilleen. Edessä on uusi elämä - selviääkö hän siitä?

Arkisto

2011