Täällä uusi osa !
Mitäs tykkäätte kuvista, joita olen nyt hieman terävöittänyt ? Ovatko liian teräviä..? Parempia..? Vai vielä suttuisempia..? Yökuvia on myös hieman valotettu, ja osa kuvista muokattu "muistikuviksi" :)) Innostuin muokkaamisesta, mutta jatkanko sitä ? :D
--------------------------------------------------------------------------------
Myös Aaron mielestä tuo pieni olento oli varsin ihmeellinen. Hän ei kuitenkaan säikkynyt toisen haurautta, vaan yritti luoda pienelle turvallisuudentunnetta.
Samana iltana Laura päätti tehdä elämäänsä muutoksen. Hän oli kyllästynyt olemaan se kaikkien kiusaama rasvaletti, joka vietti kaikki illat koneella, ja halusi tulla menevämmäksi ja seurallisemmaksi.
Tyylinmuutoksen jälkeen hän katseli itseään tyytyväisenä. Hän pelkäsi samalla kuitenkin pahinta, sillä koulukiusatun roolista olisi kovin vaikea pyristellä pois.
Myös Aaro huomasi tytössä tapahtuneen muutoksen. Tämä oli tavallista avoimempi, ja ruokailukeskustelut eivät olleet enää jäykkiä ja ahdistavia, vaan silmissä välkkyvä ilo ja herttaisella äänellä heitetyt flirttivitsit ja nauru kaikuivat ruokasalissa.
Mutta Aaro rakasti koko sydämestään Liisaa, eikä kumpikaan kaksikosta missään vaiheessa ollut tosissaan. Lauralla oli tähtäimessä ihan toinen ihminen...
Aaro oli pohjattoman kiinnostunut tieteestä, ja eräänä päivänä mies halusi todistaa maailman omituisimman väitteen todeksi. Hän tahtoi todistaa, että avaruudessa todella oli ufoja.
Taskulampun kanssa hän lähti kaukoputkelle, ja hetken aikaa tiirailtuaan hän huomasikin jotain hohtavaa, hieman vihertävää.
Äkkiä valo katosi.
Aaro jatkoi tiirailua siitä välittämättä, mutta havahtui pian omituiseen tunteeseen. Katsoessaan ylöspäin, hän huomasi lisää omituista valoa... ...ja jotain muutakin. Hänen päänsä yläpuolella oli ufoalus.
Aarolla ei ollut pienintäkään halua taistella vastaan - hän halusi selvittää, mitä hänelle tapahtuisi. Juuri sillä hetkellä, kun joukkuebussi saapui hakemaan Aaroa pelikentille, kirkas valonvälähdys valaisi koko takapihan... Ja Aaro oli poissa.
Liisa tunsi sisällään oudon, epävarman tunteen. Pienen pieni aavistus pakotti hänet heittämään takin harteilleen ja ryntäämään takapihalle Aaroa etsimään.
Mutta nähtyään vain tyhjän takapihan ja kaukoputken, kauhun tunteet levisivät pitkin hänen kehoaan, ja veivät kaikki mahdollisuudet ajatella järkevästi.
Vielä iltapäivälläkin, Aaron pomon puhelunkin jälkeen, hän oli aivan paniikissa. Apaattisena hän lappoi suuhunsa jogurttia ja hedelmiä, mutta tuskainen tunne vatsanpohjassa ei kadonnut. Kuinka se voisikaan kadota - hänen miehensä oli kateissa.
Samassa Liisa kuuli räsähdyksen ulkoa. Sininen savu täytti maanpinnan ja teki hengittämisen vaikeaksi.
Tuskastuneena Liisa joutui katsomaan, miten paikalle ajoi tiedotusvälineitä, ja miten hänen oma aviomiehensä heitettiin alas kuin räsynukke.
Muistan ikuisesti sen tunteen, kun Aaro heitettiin alas aluksesta. Tiesin, että hänen jokainen luunsa tulisi murskautumaan kuin suolatikku, ja että hän ei enää ikinä kävelisi, saati sitten pelaisi. Koko rahatilanteemme olisi vaarassa, koko elämämme... Emmekä välttämättä saisi enää koskaan lapsia Roosan ja Aten lisäksi.
Minun mieheni tulisi kuolemaan.
Lehdet saivat kuitenkin ottaa iloisia kuvia, sillä kuin ihmeen kaupalla mies selvisi vain muutamalla mustelmalla.
Muutaman viikon kuluttua Aaro kuitenkin keskusteli asiasta Liisan kanssa.
"Liisa, minusta tuntuu, että se selviytymiseni ei ollut sattumaa.. Minulle tehtiin joitain geenikokeita, ja luulen, että minut haluttiin pitää hengissä.. Koska minusta tuntuu, että he yrittivät minun kauttani saattaa maailmaan lisää heikäläisiä"
Liisa pyöritteli päätään epäuskoisena ja naurahti sitten: "Äläpäs höpise! Se oli puhdas sattuma, siinä kaikki. Ei kaikesta tarvitse tehdä niin dramaattista"
Lauran uusi elämä oli lähtenyt hyvään vauhtiin. Tytöllä oli jo suuri kaveripiiri, olo oli mahtava ja elämä ihanaa.
Pienten kaksosten synttärien aika koitti hyvinkin pian.
Laura halusi auttaa Attea kasvamisessa, joten Suvi nappasi itselleen Roosan, ja tyytyväiset vanhemmat saivat vain katsella vierestä lastensa siirtymistä uuteen ikävaiheeseen.
Tässä on supersuloinen Atte...
.. Ja Roosa ! :) Ihania lapsosia, niin suloisia!
Varsinkin Atte, ihana söpöläinen <3
Perheen arki soljui eteenpäin yhtä vakaasti kuin vesi purossa. Aaro yritti sinnikkäästi keskustella kokemistaan kauheuksista, mutta ainoat, jotka aiheesta halusivat kuulla, taisivat olla tiedotusvälineet, joita tapaus kiinnosti suuresti. Mies sai kuitenkin runsaasti kunniaa paljastettuaan tiedon, jota kukaan ei enää voinut todistaa vääräksi - ufoja oli todella olemassa.
Aaro kuitenkin valitteli kiristävää työasua joka ikinen päivä töihin lähtiessään. Liisa ihmetteli asiaa ja yritti saada miehensä elämään hieman terveelisemmin - eihän jatkuva roskaruoan syöminen ja televisioillat kuntoilun sijaan voineet olla ihmisen terveydelle hyväksi.
Kun Aaro oli töissä, vietin aikaa kaksosten kanssa. Olin kotiäiti, mutta koska taidealan töitä ei juurikaan ollut tarjolla, tässä oli kaikki mitä sillä hetkellä halusin. Totta kai tajusin, että minusta ei koskaan enää voisi tulla tanssijaa - kaksi lasta vetivät kyllä kropan sellaiseen kuntoon, että en enää edes ajatellut koko uraa. Kaikille ei näin käy, mutta minä olin yksi heistä, jotka joutuivat tanssin jättämään - en enää vain pystynyt.
Koska asian ajattelu teki kipeää, keskityin toiseen haaveeseeni - halusin ja haluan yhä olla hyvä äiti lapsilleni. En kokenut turvattomuutta lapsena, eivätkä sitä saisi omatkaan lapseni kokea. Kun kuuntelin äitini kertomaa kokemuksistaan, tiesin, miten kamala tilanne voisi olla - en ikinä haluaisi nähdä omaa äitiäni kuolleena ja lähteä maasta pakoon tapetuksi tulemisen pelossa.
Myös Max oli huomannut Lauran muuttuneen. Tietokoneen sijaan tyttö vietti aikaa isänsä kanssa pelaillen tai siskontyttöjensä kanssa leikkien. Lisäksi tyttö vieraili usein Laurin luona, vietti jopa viikonloppujakin siellä lapsia hoitaen, ja suunnitteli omaa elämäänsä ahkerasti.
Aaro tuskasteli jatkuvaa lihomistaan yhä enemmän. Hänen vaatteensa eivät mahtuneet enää tämän ylle, ja jatkuva nälkä vaivasi. Aaro tosin oli varma, että tämä ei ollut pelkkää lihomista, mutta eipä hän paljon uskaltanut vastaan väittää vaimolleen, joka ei suostunut asiaa ymmärtämään mitenkään päin.
Roosa oli suloinen tyttö. Suvi nosti joka ilta hiljaisen tytön kehdostaan leikkimään kaikenlaisilla leluilla lattialle, eikä koko taaperoaikana kukaan kuullut tytön itkevän kertaakaan.
Ilmeisesti tämä kuitenkin purki kaikki agressionsa perheen nalleen, joka jatkuvan paikkailun jäljiltä muistutti enemmänkin epämääräistä möykkyä.
"Atte rakas, äiti on sanonut sinulle, että et saa roiskuttaa vettä vessanpöntöstä" Liisa tokaisi jo hieman kyllästyneesti. Hän nappasi vastaanhangoittelevan Aten käsivarsilleen ja nosti pojan leikkikehään lastenhuoneeseen.
Atte oli Roosan vastakohta. Poika ei juurikaan kuunnellut vanhempiaan, kiukutteli minkä ehti ja hankkiutui aina jonkinasteisiin ongelmiin. Molempia lapsia kuitenkin rakastettiin elämän hektisyydestä huolimatta.
Kaiken huipuksi Aaro sai potkut työstään. Työnantajan soittaessa Aarolle mies oli viettänyt jo puolisen kautta vaihtopenkillä istuen ja sen syytä ihmetellen. Syyksi paljastui miehen jatkuva lihominen sekä ufojutun saama julkisuus, joka mustamaalasi koko joukkueen mainetta. Toimittajat soittelivat Aarolle ja mies antoi mitä ihmeellisempiä lausuntoja, jotka olivat ristiriidoissa toistensa kanssa. Tuotapikaa mies huomasi olevansa todella pahassa pulassa - häntä vaadittiin tilille sanomisistaan, hänellä ei ollut työtä, ja perheessä oli kaksi lasta - ja kolmaskin tulossa vielä Liisan suunnalta.
Koska Liisa oli autuaan tietämätön miehensä ongelmista, hän ajatteli kaiken olevan hyvin.
Hänellä oli kuitenkin omat aavistuksensa. Aaro ei kiinnittänyt häneen enää mitään huomiota, mies vain oli omissa ajatuksissaan ilmeisesti jotain asiaa murehtien. Naisen vaistolla Liisa alkoi oitis ajatella pahinta, ja mietti läpi kaikki tilanteet, joissa mies oli ollut poissa kotoa, sekä tämän olemuksen niiden jälkeen.
Eräänä päivänä kasvava stressi teki tehtävänsä ja sai Liisan raskauden keskeytymään.
Lisää stressiä tuotti Aaron vatsasta paljastunut ufovauva, jota maailman lehdet pitivät suurena ihmeenä.
Eräänä päivänä, kun Liisa oli saanut taas koko aamun patistella lehtimiehiä pois heidän oveltaan, kuunteli vielä lasten itkua koko illan ja huomasi taas olevansa raskaana, hän yksinkertaisesti romahti. Hän itki hysteeristä itkua ruokapöydässä, osaamatta tehdä yhtään mitään.
Aaro saapui paikalle, huomasi Liisan tilan ja riensi lohduttamaan. Miehensä sylissä Liisan itku viimein hieman laantui, ja kaksikko pääsi keskustelemaan ja läpikäymään asioita.
Samaan aikaan lapset leikivät onnellisina omassa huoneessaan. Molempia kiinnostivat palikkapelit, joten niitä oli hankittu lisää.
Kasvun aikahan se koittikin! Oli aika siirtyä lapsuuteen, ja elämän hektisyys oli aika jättää taakse - ainakin joksikin aikaa.
Roosa
Ja Atte. Suloisia lapsosia vieläkin!
Liisa sai kokea murhetta vielä uudelleen ja uudelleen. Jälleen kerran naisen raskaus meni kesken ja näin esti kolmannen lapsen syntymisen.
Tämä sai Aaronkin jo miettimään, mikä heissä oli vikana. Kaksi tervettä lasta ja yksi yhtä rakastettu ufovauva - mutta eikö heille enempää tulisi? Entä jos kaikki tulevat raskaudet menisivät kesken?
Ufovauvan nimeksi muuten tuli muistaakseni.. Ööööööööö... Tuotanoin... Mikäköhän mahtaa olla lapsen nimi :D Tuotanoin..
No jokatapauksessa, se kasvaa taaperoksi :D
Samana iltana oli Lauran aika aloittaa oma elämänsä.
Aivan uskomattoman kaunis nainen! Nämä piirteet olisi täytynyt siirtää tuleville sukupolville... :((
Yön pimeydessä Laura katseli ulos taksin ikkunasta, vilkaisten viimeistä kertaa maisemaa, jossa hän oli kasvanut. Uusi elämä olisi alkamassa.
Elämä soljui eteenpäin kohtuullisen hyvin. Liisa huomasi jälleen kerran olevansa raskaana, mutta ei enää uskaltanut toivoa parasta, vaan yritti mahdollisimman hyvin pitää huolta itsestään.
"Hyvää päivää! Olette voittaneet SIMLANDIAN UUSI PÄIVÄ - ruokakilpailun kertomuksellanne ufoihmisestä, joka kasvaa kotonanne. Onnitteluni"
Mmm komea mies ;) Nimi meni heti muistiin ja puhelinnumero listalle :)
"Pappa tuutko pelaamaan mun kanssa?" Roosa huuteli, mutta Max ei kuullut tätä. Olo oli hieman outo, vähän.. ...no, aivan kuin hän katselisi tapahtumia ulkopuolelta. Mieleen nousi muistoja lapsuusajoilta... ...teini-iästä... ...aikuisuudesta.. ...Suvista.
Muistojen läpikäyminen liittyy lähes aina kuolemaan. Näin kävi Maxillekin, muutama tunti ja mies oli poissa.
Aaro: "Tulen aina muistamaan sen tyhjän ilmeen, joka Liisalla oli hänen tajutessaan isänsä tekevän kuolemaa. Hän näytti juuri siltä, että asia ei edes mennyt perille - tyhjä katse, vain hieman kostuneet silmät... Ja kun Roosa alkoi itkeä, hän vain vilkaisi tyttöä ja asteli sitten pois huoneesta"
Elämäni meni palasiksi. Rakas isäni oli kuollut, enkä koskaan saisi häntä takaisin. Kyyneleet tulivat, viimeinkin, ja yrittivät viedä tuskaa mukanaan. Tätä muistoa kukaan ei voisi pyyhkiä pois, ei ikinä.
Samana iltana oli myös Suvin aika poistua tästä maailmasta.
Kaikesta mielipahastaan huolimatta Liisa yritti rohkaista Roosaa puhumaan omista tuntemuksistaan. Vaikka hän itse patosi kaiken sisälleen, ei se tarkoittanut sitä, että lasten pitäisi tehdä samoin - päinvastoin, heille pitäisi taata sama tuttu ympäristö ja turvallinen tunne kuin aina ennenkin.
Pitkähkön jahkailun jälkeen arki lähti sujumaan hitaasti, mutta varmasti. Atella oli lieviä ongelmia koulutehtäviensä kanssa lähes päivittäin, mutta Aaro päätti olla kärsivällinen ja auttaa poikaa.
Liisa käsitteli tunteitaan maalausten kautta. Rakas harrastus antoi näiden kokemusten jälkeen niin paljon enemmän.. Taulujen hinta nousi huimasti, mutta jokaikinen maalaus nostettiin heidän omia seiniään koristamaan.
Yksi Roosan harrastuksista oli kalastaminen. Hän haaveili kultaisesta lohesta, mutta ei uskaltanut toivoa sitä, sillä hänen ystävänsä oli kertonut, että kun jotain asiaa toivoo oikein kovasti, se ei tule ikinä toteutumaan, eikä pienen tytön mieleen ikinä tullut ajatusta, että kaveri saattoi ehkä jopa valehdella.
Tarpeeksi pitkään intettyään Atte sai suurimman toiveensa läpi - ja vieläpä tuplana!
*kiroaa huonoa nimimuistia* tämä harmaa veitikka on muistaakseni nimeltään.. No, se jää ensi osaan sitten :D
Sunshinen perheeseen muutti kaksi uutta asukkia, suloista ja pikkuruista koiraa.
Niiden kouluttaminen ja niistä huolehtiminen oli kokonaan lasten vastuulla.
Tämä sai varsinkin Aten vastuuntuntoisemmaksi, ja myös koulu alkoi pikkuhiljaa sujua kotona opittujen oppien sekä koirien mukanaan tuoman tiedon myötä.
Perheen kuopuksella oli syntymäpäivät. Poika kuitenkin valitteli "äidilleen" omituista ulkonäköään ja erilaisuuttaan sisaruksiinsa verrattuna. Liisa ei uskaltanut vastata mitään sen erikoisempaa, käski vain kysyä Aarolta, sillä tämä tietäisi varmasti asiasta enemmän kuin hän.
Asiasta keskusteltiinkin illalla pitkään. Aaro ei osannut kertoa Liisalle, miten asia pojalle selitettäisiin, mutta toivoi erilaisuuden unohtuvan pian, ja lapsen keskittyvän enemmän normaaliin käytökseen.
"Koulussa on ihan tyhmää! Aina vaan tehdään jotain tyhmiä palapelejä, enkä edes koskaan löydä viimeistä palaa.." Atte selitti ja katsoi sitten ihmeissään sisarensa touhuja: "Hei sis, mitä sä teet... Aika noloa!"
Samassa myös Aaro ja Liisa heräsivät ja yhteen ääneen komensivat lapsiaan käyttäytymään kunnolla.
Aaro huomasi vaimonsa masentuneisuuden ja lannistuksen, sekä vaistosi suuren ahdistuksen, josta Liisa ei päässyt eroon. Hän yritti kannustaa tätä yrittämään vielä kerran, eiväthän he siinä mitään menettäisi. Liisan tuska näytti kuitenkin niin suurelta, että Aaro ei viitsinyt painostaa, tyytyi vain piristämään ja olemaan toisen tukena.
Eipä kulunut aikaakaan kuin muutama hassu viikko, kun Aaro kuuli Liisan tuskanhuudot vessasta ja tiesi täsmälleen mitä oli tapahtumassa.
"Hei.. Yritä hieman piristyä! Entä sitten, vaikka se ei onnistuisikaan? Meillä on silti kolme ihanaa lasta, joista saamme iloa koko loppuelämäämme!" Liisa nyökkäsi hiljaa ja käveli sitten ulos huoneesta.
Aaroa toisen masentava olotila harmitti. Kaikkensa hän yritti, jotta toisella olisi hyvä olla, mutta Liisan olotila ei vaan lähtenyt kohenemaan. Hän tiesi, että ainoa asia, jolla hän saisi Liisan iloiseksi, oli nimenomaan se lapsi, joka ei tahtonut syntyä tähän maailmaan.
Liisa taasen ihmetteli, eikö Aaro tuntenut surua lainkaan jokaisen kuolleen lapsen puolesta? Ehkäpä mies osasi nauttia hetkestä, ja niistä lapsista joita heillä jo oli? Ei tämä ainakaan suuremmin ollut maininnut haluavansa enempää lapsia..
Aika kului pikkuhiljaa eteenpäin, ja kaksoset kasvoivat jo teini-ikäisiksi.
Tässä vaiheessa paljastui myös Aten salainen haave - poika halusi ammattimaiseksi balettitanssijaksi.
Liisan elämään oli ilmestynyt ilo. Hän oli raskaana, ja vatsa oli jo päässyt hieman kasvamaan. Joskus harvoin hän saattoi tuntea pienen jalan kosketuksen vatsallaan, mutta Aaro vakuutti sen olevan vain kuvittelua. Ehkä jopa naurettavaa, mutta toivoa oli vielä jäljellä!
----------------------------------------------
Jeps. Etenin tosi nopeasti ja osa oli tosi kökkö, mutta koettakaa kestää! Seuraavaksi ilmestyykin sitten EXTRA: Lauri ja Laura, josta Lauran osuus on jo paketissa, ja Laurin ja Auroran koti sisustettuna :)
Kommenttia uusista, muokatuista kuvista ? Parempi.. .. vai huonompi?
/Maya
]]>
